Tekniikkapähkinä #3

Blogin tavanomainen sisältö on tauolla huhtikuuhun asti. Editoin näppäimistö sauhuten käsikirjoituksesta uutta versiota, minä aikana täällä blogissa ilmestyy kuusiosainen Tekniikkapähkinä.

Mikä Tekniikkapähkinä?

Tekniikkapähkinä on ajatushaaste tai harjoitus, jonka tarkoitus on herättää pohtimaan jotakin tarinan peruspalikkaa. Pähkinän saa ratkaista niin kuin itse haluaa, oli se sitten yhdellä lauseella tai kokonaisella novellilla, ja haastetta saa vapaasti myös muokata niin, että se vastaa paremmin kirjoittajan makuun tai oppimistarpeisiin.

Pähkinän vastauksia ei ole pakko jakaa, mutta ne saa jättää kommenttiosioon, jos haluaa käydä niistä keskustelua muiden lukijoiden kanssa. Lupaan itse lukea jokaisen vastauksen ja kommentoida niitä, ja ehkä jokin pähkinä herättää miettimään laajemminkin jonkin asian merkitystä tarinankerronnalle. Tekniikkapähkinöiden ratkaisut ovat kuitenkin vastaajien omaisuutta, eli muistakaa pyytää lupa, jos innostutte toistenne vastauksista. Annan omalta osaltani luvan julkaista tekniikkapähkinän pohjalta vaikka romaanin, jos sellainen sattuu syntymään!

Pähkinöitä voi pallotella myöskin ystävän kanssa! Monet mielenkiintoisimmista käymistäni keskusteluista lähtevät liikkeelle "mitä jos?" -kysymyksistä, ja tässä ilmenevät pähkinät ovat monet sellaisia, että olen kirjoittanut ne talteen jonkin inspiroivan keskustelun päätteeksi.

Viikon teema: Henkilöhahmo

Henkilöhahmo on käsitteenä varmasti jokaiselle kirjoittajalle tuttu, ja hyvien henkilöhahmojen luomisesta on myös kirjoitettu paljon. Kullakin kirjoittajalla on myös omat tyylinsä ja lähestymistapansa tarinoiden hahmoihin, minkä vuoksi mietin kauan, mikä aiheeseen sopiva pähkinä voisi olla.

Vastaus tuli eräästä juonellisesta tekniikasta, joka aivan sattumalta ratkaisi erääkseen omaan henkilöhahmooni viime aikoina liittyneet pulmat. K. M. Weiland on kirjoittanut blogiinsa laajan oppaan, joka selittää syvemmin, miten tätä hyödynnetään, joten selitän tempun tässä ainoastaan pähkinänkuoressa.

Tekniikka on seuraava: anna henkilöhahmolle tiedostamaton tarve (eng. need), joka seisoo tämän tavoitteleman asian (eng. want) kanssa ristiriidassa. Henkilö voi esimerkiksi tavoitella rikastumista, koska uskoo näin saavansa rakastettunsa ihailun, mutta oppiikin tarinan edetessä luopumaan ylpeydestään, kun tajuaa kaiken aikaa itse seisseensä onnellisen avioliiton tiellä. K. M. Weiland kutsuu tätä valheeksi, joka hallitsee henkilöhahmon elämää, ja jota henkilö puolustelee itselleen ja muille.

Usein puhutaan myös henkilön sisäisestä heikkoudesta, joka seisoo onnistumisen tiellä, kuten edellisen kappaleen esimerkin ylpeys: joka kerta kun henkilö yrittää saavuttaa tavoitteensa, tämä heikkous astuu peliin ja pakottaa yrittämään uudestaan, kunnes henkilölle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua. Malliesimerkki tällaisesta juonesta on elokuvassa Päiväni murmelina (Groundhog Day), jossa päähenkilö Phil Connors elää saman päivän yhä uudestaan, kunnes tiedostaa heikkoutensa ja selättää sen. Tämän viikon pähkinässä pureudutaan siis valheisiin ja siihen, miten ne näkyvät henkilöhahmon ulkoisessa käytöksessä:

Sulkakynä kirjoittaa ylös sen henkilön salatut ajatukset, joka seisoo lähimpänä sitä. Sulkakynä päätyy henkilön haltuun, joka voi menettää kaiken, jos hänen salaisuutensa paljastuu. Mitä tämä henkilö tekee, ja miten nuo teot paljastavat hänen heikkoutensa, vaikka kynän viesti jäisi lukijalta näkemättä?

Menettäisikö henkilöhahmo kaiken sittenkään? Miten pitkälle tämä henkilö on valmis menemään suojellakseen itseään paineelta muuttua? Hauskaa pähkinöintiä!