Punakynä on viuhunut viime viikot tiuhaan, eikä tähän asti ole ollut liuskaakaan, joka ei olisi hukkunut punaiseen. Olen lukenut käsikirjoitusta hitaammin kuin odotin. On yllättävää, kuinka raskasta oman tekstinsä analyyttinen lukeminen on.
Olen ollut koelukijana muiden ihmisten teksteille, mutta kun kyseessä on teksti, johon olet ripustanut uskosi ja toivosi, on vaikea olla kylmäpäinen. Viime päivinä tuskaa on tuottanut erityisesti luku 6. Olen kirjoittanut useimmat alun luvuista uudestaan puolen tusinaa kertaa, enkä ole tarkastellut niitä niin kriittisellä otteella kuin minun olisi pitänyt koska niihin on näin pitkän ajan jälkeen ollut suorastaan vastenmielistä palata.
Eräs betalukijoista sanoi olleensa lopettaa lukemisen kuudennen ja seitsemännen luvun kohdalla, mikä puhuu selvää kieltä siitä, että tekstiä täytyi muuttaa. Pakotin siis itseni pysähtymään tutkimaan tekstiä... ja huokaisin.
Tai oikeammin revin kyllä hiuksiani. Luku täytyi kirjoittaa vielä kerran uudestaan.
Yksikään kappale ei solju halutulla tavalla, ja olin lukiessani turhuuspäissäni palaamassa suoraan näppäimistön ääreen korjaamaan noloja virheitäni. Olin jättänyt kertomatta kaiken sen, mitä minun piti luvussa kertoa ja täyttänyt sen sijaan narratiivin kaikenlaisella romulla. Ydinkonflikti puuttui, eikä tyyli edes ollut omaani.
Monet alkupään luvut ovat käsikirjoituksen vanhimpia. Syy lukujen huonouteen ei kuitenkaan ole iässä, vaan siinä etten ollut vielä löytänyt tarvittua varmuutta siitä, minkälaista tarinaa olin kertomassa. Yritin sen sijaan miellyttää lukijaa ja kirjoittaa sellaista fantasiaa, jonka uskoin vastaavan yleisön odotuksia. Jälkikäteen ajatellen tämä on tietysti amatöörimäinen virhe, mutta olin niihin aikoihin kadottanut itsevarmuuteni ja kyseenalaistin kaiken, mitä olin tekemässä. Niinpä piilouduin kauniiden lauseiden taakse ja toivon, ettei kukaan huomaisi, ettei minulla ollut aavistustakaan, mitä olin tekemässä.
Luku ei ole pelastettavissa muulla kuin repimällä sen kokonaan auki ja suunnittelemalla sen rakenne edellä uudestaan. Tekstissä on kyllä elementtejä, jotka ovat käyttökelpoisia.
Samalla tieto ei tee työstä yhtään vähemmän vastenmielistä. Olen parhaani mukaan vältellyt lukemasta tekstiä eteenpäin, koska en halua tietää, moniko muu luku on perustavanlaatuisesti rikki. Jokin asiassa menee minulla kipeästi tunteisiin, vaikka kyse on verrattain harmittomasta ongelmasta. Kuulostaako tämä kenestäkään teistä lukijoista tutulta? Liekö tälle jokin nimikin? Oli miten oli, joudun työstämään asian herättämiä tunteita jonkin aikaa, ennen kuin pystyn palaamaan tekstin pariin.
Toisaalta aloitin tänä syksynä kirjallisuustieteen sivuaineopinnot, eikä viivyttely ehkä ole täysin huonokaan asia. Olen kurssikirjoja lukiessani jo löytänyt uusia näkökulmia tekstin analysoimiseen, ja akateeminen ote ehkä antaa sitä etäisyyttä, jota tarvitsen lukemista varten. Aika ei siis suinkaan mene hukkaan.
Editointipäiväkirjan osalta tämä tietysti merkitsee hiljaisempaa aikaa.
Muissa uutisissa: minulta on kuun taitteessa ilmestymässä artikkeli Kirjoitan-lehdessä. Artikkelin varsinainen aihe on NaNoWriMo, mutta käsittelen kirjoituksessa myös paljon kevään kirjoitussprinttieni aikana oppimiani asioita. Lehden tarkka ilmestymispäivä ei ole vielä tiedossa, mutta lupaan ilmoittaa asiasta vähintäänkin Twitterissä, kun päivä selviää.
Kahden viikon päästä täällä blogissa alkaa myös kolmiosainen artikkelisarja, jossa palaan tutkimaan mitä Suomessa nykyään kustannetaan. Olen jo jonkin aikaa ollut tyytymätön edellisessä artikkelissa käyttämääni otantaan, joten tällä kertaa käytän paljon laajempaa materiaalia kuin kolme vuotta sitten.
Tällä kertaa tarkoitus on lisäksi tutustua suurimpien kustantamojen lisäksi pienkustantamoihin. Olen melko varma löytäneeni niistä useimmat, mutta vinkit suosikkikustantamoistanne ovat silti hyvin tervetulleita. Mukana ovat tällä kertaa myöskin osuuskunnat, eli esimerkiksi Osuuskumma ja Poesia tulevat saamaan omat mainintansa.
Jos teillä on siis kustantamoihin liittyviä toiveita tai kysymyksiä, jättäkää ne 23.9.2018 mennessä! Kaikkeen ei ole edes artikkelisarjassa mahdollista vastata, kun mukana on lähemmäs 60 kustantajaa, mutta olen utelias tietämään, minkälaisia asioita itse pidätte tärkeinä kustantajaa valitessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti