Palvelukustanteet — kannattaako?

"Hei me tykätään sun kirjasta, mut ei sitä kukaan kustanna. Sä kun oot uus tekijä niin ei kukaan tarjoo sulle kustannussopimusta, mut me voidaan tehdä sulle puolkustanne. Kirjakaupat kyl ostaa vaan isojen nimien kirjoja mut hei, sähän haluut kuitenkin kirjailijaksi! Miltäs kuulostaa?"

Olet saanut käsikirjoituksesi valmiiksi ja toiveikkaana lähettänyt sen saatekirjeen kanssa eteenpäin. Varmuuden vuoksi olet lähestynyt myös pieniä kustantajia, sellaisia, joita et itse tunne kovin hyvin. Isoista kustannusyhtiöistä ei ole vielä kuulunut tai olet jo saanut muutaman kohteliaan hylsyn, ja nyt seuraava viesti on tippunut sähköpostiisi. Miten tässä kannattaa reagoida?

Mikä on palvelukustanne?

Puolikustanne eli palvelukustanne on julkaisun muoto, jossa kustantaja ja kirjailija jakavat kirjan painatuksen taloudellisen riskin. Tällöin kustannussopimus on muutoin samanlainen kuin perinteisessä täyskustanteessa, mutta kirjailija sitoutuu ostamaan tietyn osan ensipainoksesta ja markkinoimaan sitä itse.

Suhtautuminen palvelukustanteisiin on kirja-alalla vaihteleva, eikä aina kovin myönteinen. Kysyin tätä artikkelia varten kirjailijoiden kokemuksia Facebookissa, ja moni sanoi kokeneensa palvelukustanteita tarjoavista kustantamoista vähättelyä, tai kirjailijan kohtelemista harrastelijana jolla ei ole mahdollisuuksia "oikeilla" kustannusmarkkinoilla. Tietooni on jopa tullut tapaus, jossa kirjailijalle tarjottu sopimus on toimitettu siinä määrin puutteellisena, ettei henkilö ole edes ymmärtänyt olevansa tekemässä sopimusta palvelukustanteesta ennen kuin on ollut liian myöhäistä perua tehtyä kauppaa.

Pienellä präntillä kirjoitettu hintalappu voikin tulla kokemattomalle kalliiksi. Kirjojen mukana saattaa tulla monen tonnin hintalappu samalla, kun kirjat toimitetaan ovelle, eikä kustantaja ole välttämättä edes kustannustoimittanut kirjaa vaan ainoastaan painattanut sen. Pienille painotaloille tällainen on luonnollisestikin kannattavaa, koska kirjailija kattaa taloudellisen riskin, eikä kustantajalla välttämättä ole intohimoa seistä kirjan tai kirjailijan takana, vaan tätä kohdellaan omakustannekirjailijana.

Kysyin Kirjailijaliiton lakimieheltä Ville Torolta, mitä tämänkaltaisista sopimuksista ollaan liitossa mieltä. Kirjailijaliiton näkemys näistä oli yksiselitteisesti se, ettei kyseessä heidän silmissään lainkaan kustannussopimus, jos kirjailijalle aiheutuu siitä kuluja tai tätä vaaditaan ostamaan osan kirjoista itse.
Ville Toro myös varoitteli sopimusten tekemisestä sähköpostitse ja muistutti, että kirjailijan ja kustantajan tulee neuvotella ensin sopimuksesta. Sopimus tulee allekirjoittaa vasta, kun molemmat osapuolet ovat siihen tyytyväisiä.

“Kustannussopimuksen tulee olla selkeä ja yksiselitteinen. Sellaista sopimusta, jonka ehtojen merkitys jää itselle epäselväksi, ei kannata koskaan allekirjoittaa."

— Ville Toro, Suomen Kirjailijaliiton lakimies

Suomen Kirjailijaliitolla on erinomainen muistilista, joka kuuluisi olla jokaisen käsikirjoitustaan tarjoavan tiedossa. Mikäli ohjeissa lueteltuja asioita ei käy ilmi kustannussopimuksessa, lienee paras jatkaa neuvottelua tai kieltäytyä sopimuksesta kokonaan.




Sopimusta voi olla myös kannattavaa näyttää puolisolleen tai ystävilleen niin, että läheisistämme voivat tarvittaessa toppuutella meitä — sekä tietenkin Kirjailijaliiton lakimiehelle. Lakimies palvelee myös muita kuin liiton jäseniä, eli kirjailijan ei koskaan tarvitse Suomessa allekirjoittaa sopimusta ilman ammattilaista neuvomassa.

Tärkeitä sopimuksia tehdessä odottaminen on myös valttia. Sain oman vastaukseni Torolta sähköpostitse parissa viikossa, mutta lakimiehen puhelinnumero löytyy liiton yhteystiedoista kiireellisempiä kyselyitä varten.

Palvelukustanteen mahdolliset edut

Kysymystäni seuranneessa Facebook-keskustelussa Anne Leinonen nosti esiin, etteivät kaikki palvelukustanteet ole huijauksia, vaikka niillä huono maine onkin:

"Puolikustanteita tehdään pienkustantamoissa hyvien kirjailijoiden ja hyvien kustantajien kesken, yhteisellä sopimuksella. Kyse onkin oikeasti siitä, ratsastetaanko tilanteessa kirjoittajan hyväuskoisuudella ja unelmilla, vai onko kirjoittaja täysin tietoinen siitä mitä tekee."

— Anne Leinonen

Palvelukustanteesta sopiminen voi todellakin olla tietoinen taloudellinen päätös. Leinosen mukaan palvelukustannetta saatetaan tarjota, jos teoksen aihe on kapea eikä sillä arvella olevan laajaa kaupallista kysyntää, mutta kirja silti on kulttuuriarvoltaan sellainen, että kustantaja uskoo teoksen julkaisuun.

Toisin sanoen palvelukustanne voi olla vaihtoehto, jos kirjailija uskoo, ettei teos ole ylittämässä perinteistä julkaisukynnystä; korppikotkien lemmenelämästä kertova kirja ei esimerkiksi olisi kovin todennäköinen kandidaatti bestselleriksi, ja on epävarmaa, moniko kustantaja kiinnostuu siitä, vaikka sillä oma kapea lukijakuntansa ehkä onkin.

Kustantajan tärkein tehtävä on silti kustantaa kirja. Ammattimainen kustannustoimitus, hyvin suunniteltu kansi ja kattavat markkinointiverkostot ovat valtteja, joista kirjailijan kannattaa maksaa, oli se sitten palvelukustanteen muodossa tai jakamalla kirjan myyntitulot kustantajan kanssa (kuten tapahtuu perinteisessä kustannussopimuksessa). Hyvä kustantaja myös seisoo kirjailijan tukena omien resurssiensa puitteissa esimerkiksi tarjoamalla esiintymisneuvoja ennen lehtihaastattelua.

Kustantajaan on aina syytä perehtyä huolella ennen sopimuksen allekirjoittamista, ja palvelukustanteiden kanssa tämäkin korostuu. Mitä kustantaja tarkalleen tarjoaa ehdottaessaan palvelukustannetta? Nykyaikana nimittäin kirjailija voi omin avuin saada kirjansa Kirjavälitykseen ja kirjakauppoihin vaikkapa Books on Demandin kautta, jolloin kustantajalle ei ole mielekästä maksaa ainoastaan oikeudesta saada kirjansa kirjakauppoihin. Toisin kuin monissa omakustannepalveluissa, kirjailijan täytyy teettää monen sadan kirjan painos sen sijaan että kirjat tuotettaisiin tarvepainatuksena.

Kirjojen markkinointi on usein täyskustanteissakin pitkälti kirjailijan vastuulla, mutta vastuu sen kun korostuu, kun kirjailijalla oma taloudellinen lehmä ojassa. Parin sadan kirjan myyminen on helposti isompi urakka kuin aluksi luulee, sitä varten täytyy olla hyvä suunnitelma siitä, mistä lukijoita oikein löytyy. Kannattaa pysähtyä laskemaan, paljonko painon kustannukset ovat, ja kauanko uskoo kestävän, että saa omat rahansa takaisin. Sadan kirjan painoksen maksaminen omasta pussista ei ole kovin mielekästä, jos et tunne kuin viisi ihmistä, joiden uskoo ostavan teoksen jälkeenpäin.

Oletko valmis matkustamaan messuille ja kirjatapahtumiin? Perustamaan omat verkkosivut? Onko kustantaja luvannut tukensa sinulle näissä? Tuntuuko sinusta todella, että tämä voisi toimia? Jos vastaus näihin on kyllä ja luotat kustantajalta saamasi tukeen, palvelukustanne saattaa olla sinulle sopiva julkaisumuoto.

Sopimukseen lienee kuitenkin paras mennä sisään siinä ymmärryksessä, että mammona ja kunnia ovat niistä kaukana, vaan painatus tapahtuu nimenomaan kulttuuritekona.

Mistä erottaa rehellisen tarjouksen huijauksesta?

Moni Facebook-keskustelussa ihmetteli sitä, että palvelukustannetta tarjoavat tahot olivat vähätelleet kirjailijan mahdollisuuksia, ryhmässä kun on runsaasti heitä, jotka ovat saaneet perinteisen kustannussopimuksen huolimatta siitä, että olivat vasta aloittamassa kirjailijan uraansa. Osa kommentoijista jopa tulistui näistä kuullessaan ja haukkui kaikki puoli- ja palvelukustanteiden tarjoajat huijareiksi.

Voin avoimesti myöntää, että suuttumus sai minutkin alun perin tarttumaan tähän aiheeseen — on nimittäin epäreilua, että suuren työn ja tuskan takana olevat kirjat saavat niin kurjan vastaanoton. Enkä nyt tarkoita, että jokainen liian kapea-alaiseksi tai amatöörimäiseksi katsottu kirja ansaitsisi kustannussopimuksen, vaan ettei kirjailijan kokemus saisi olla se, että kustantaja on hyväksikäyttänyt heitä. Ken tietää kuinka moni lupaava kirjoittaja on luopunut kirjailijan urastaan, koska heidän ensimmäinen teoksensa sai kustantajalta pettymyksellisen ja kalliin kohtelun.

"Kirjailija ja kustantaja neuvottelevat ensin sopimuksen ehdoista. Mikäli neuvotteluissa löytyy ratkaisu, johon molemmat ovat tyytyväisiä, tekevät osapuolet kirjallisen kustannussopimuksen. Sopimus astuu voimaan, kun molemmat ovat allekirjoittaneet sen."

— Ville Toro, Kirjailijaliiton lakimies

Palvelukustanne on helppo tapa herättää katkeruutta, kun kustantajalta ei tulekaan odotettua tukea ja luvatut voitot jäävätkin näkemättä. Jos kustantajan asenne on valmiiksi sellainen, että kirjailija on ymmärtämätön harrastelija vaikka toivoa kirjallisesta urasta, kannattaa kieltäytyä kohteliaasti ja siirtyä eteenpäin. Sopimuksessa on myös oltava määräaika, jonka jälkeen oikeus palautuu, ja selkeät maininnat siitä, paljonko rahaa kirjailija saa kustantajan myymistä teoksista. Muutoin teos jää jälkeenpäin sopimukselliseen limboon, ja kirjan tekijä julistaa sen pian kuolleeksi ja kuopatuksi.

Kustantajan täytyy aina uskoa kirjaan ja olla valmis painostamaan siihen — kustantajan ja kirjailijan välillä täytyy olla luottamus. Molempien sopimuksen osapuolten asenne määrittävät sen, kuinka tyytyväinen tekijä on lopputulokseen, eikä tarjousta kannata ottaa vastaan, jos kustantajaan on pienintäkään epäluottamusta. Monelle on jäänyt palvelukustanteista käteen pelkät pettymys ja myymättömät kirjat.

Tärkein erotus reilun ja huijauksen välillä lieneekin raha. Kuinka suuri on kirjailijan taloudellinen panostus ja mitä tämä saa rahojensa vastineeksi? Tuhansien eurojen maksaminen sadan kirjan painoksesta tuntuu kohtuuttomalta, kun saman saa omakustanteena satasilla.

Parempi on painamaton kirja kuin kirjailija, joka katuu työnsä painatusta jälkeenpäin.

Lisälukemista

Nuori Voima (29.8.2017): Rahalla kynnyksen yli

Suomen suurimmat kustantajat 2018