Sanottakoon ensin päällimmäinen: olen jäljessä aikataulustani. Itse asiassa aikatauluni on muutaman viikon ajan joutanut kokonaisuudessaan romukoppaan.
Saimme pitkän odotuksen jälkeen huhtikuun alussa Hoasilta asuntotarjouksen, mikä sinällään on iloinen uutinen, koska pääsemme muuttamaan tuntuvasti isompaan asuntoon. Koska Hoas ei kuitenkaan myöskään anna kuin muutaman viikon varoitusaikaa, ja aikaa muuttaa on yksi ainoa päivä, huomioni on kiinnittynyt lähes kokonaan elämämme pitämiseen raiteillaan: aikataulujen setvimiseen, budjetointiin, uusien huonekalujen hankkimiseen.
Muuttaminen muistuttaa hyvin paljon romaanin kirjoittamista siinä, että oheistekemistä on valtavasti, jopa liiallisuuksiin asti, mutta hyvä suunnitelma myös helpottaa elämää. Muutto, niin kuin kirjoittaminen, on kuitenkin kaoottinen tapahtuma, eikä mikään muu kuin hyvä vireystila auta jaksamaan sen lävitse.
Opin hyvin nopeasti, etten pysty kirjoittamaan ja muuttamaan samaan aikaan. Ja koska Murphyn laki todellakin on aito luonnontieteellinen ilmiö, influenssa päätti tulla käymään samaan aikaan.
Muutto on kirjoittamisen kannalta tietysti myös hyvä uutinen. Työpisteeni on tähän asti ollut makuuhuoneen nurkassa keskellä talon muuta hälinää, ja uuden asunnon myötä saan vihdoin oman työhuoneen.
Työhuone toimittaa samalla kotikirjaston virkaa, meille kun kerääntyy kirjoja nopeammin kuin ehdimme lukea niitä (mutta kuinka voisimme vastustaa!). Nykyisessä asunnossa kaikki vapaa seinätila onkin jo peittynyt kirjahyllyihin — mikä lienee hyvä ja huono asia sekin. Kaikella on aina kääntöpuolensa.
Jollei paisuvia päivittäisiä sanamääriä (tai niiden puutetta) oteta huomioon, käsikirjoitus etenee silti omaa itsepäisen arvaamatonta tahtiaan. (Tämä käsikirjoitus muistuttaa taivuteltavuutensa puolesta erehdyttävästi kissaa.) Kirjoitin itseni tyytyväisesti ohi kirjan puolenvälin toisen näytöksen kohokohtaan (kuvassa 2. haaste) ja lisäsin kolmanteen näytökseen esilukijoiden palautteen pohjalta tulevat muutokset. Editoinnissa tosin kävi ilmi, että olin arvioinut tekstin pituuden merkittävästi alakanttiin.
Aiemman luonnoksen perusteella olin arvellut käsikirjoituksen osuvan noin 75 000 sanan (375 sivun) pituuteen. Koossa on tällä hetkellä noin 52 000 sanaa, mikä vastaisi alkuperäisessä arviossa noin 70% valmista. Kuten liitutaulustakin käy kuitenkin yllä ilmi, juonellisesti tarina on yhä pahasti kesken, joten siirsin suosiolla rajapyykkiä 90 000 sanaan (450 sivuun) jäljellä olevien auki kirjoittamattomien lukujen perusteella. Samalla tämä tietysti räjäytti jo valmiiksi tiukan aikatauluni, joten tässä vaiheessa lienee turvallista sanoa, että käsikirjoitus valmistuu vasta juhannuksena.
En silti aio korjata laskelmiani siitä, että lopettaisin touko-kesäkuun taitteessa. Toivon jääväni arviosta jonkin verran alakanttiin, joskaan en halua pakottaa tarinaa tiettyyn pituuteen, vaan annan sille rauhassa vaaditun ajan ja tilan.
Huono uutinen tietysti on, että uudelle työmäärälle täytyy löytää aikaa. Aikaa, jota minulla ei viime aikoina ole ollut. Kuume ei oikein edistä kaunista proosaa, mutta se oli erinomainen tilaisuus ottaa romaanista pari päivää taukoa ja luonnostella pari novellia. (Novelleja koskevia ajatuksiani löytyy myös täältä.)
Tällä kaikella on varmasti positiivinen opetus, mutta joudun kiireiden vuoksi poikkeuksellisesti jättämään sen teille. Te luette tätä tulevaisuudessa (aikaisintaan tulevana sunnuntaina), minulle taas on vasta tiistai-ilta, ja huomenna olenkin jo kiireessä allekirjoittamassa papereita ja varautumassa torstaina saapuviin muuttolaatikoihin.
Seuraavassa päiväkirjan osassa kirjoitankin sitten uudesta työhuoneestani. Saatan ottaa kuviakin, kun kirjat ovat mukavasti paikallaan!
* * *
En halua jättää teitä lukijoita roikkumaan ilman sisältöä sillä välin, kun laitan elämäni palat takaisin niille kuuluville paikoilleen, mutta on mahdollista, että blogin julkaisuaikataulu häiriintyy kevään ja kesän kiireiden vuoksi. Olen tänä vuonna mm. Finnconissa, missä minua voi kalastella Twitterissä jos haluaa jutella kirjoittamisesta tai kirja-alasta kahvikupin ääressä.
Apukädet tulisivat tähän väliin tarpeeseen! Ilmiantakaa ihmeessä toisillenne hyviä blogeja ja suomalaisia kirjoittajia kommenteissa. Blogia saa myös käyttää vierasareenana, jos haluaa jakaa kokemuksiaan tai omia kirjallisia prosessejaan — tai mitä tahansa muuta omaavansa tietoa kirja-alasta. Blogin näkee kuukausittain noin kaksi tuhatta lukijaa, mikä varsinkin esikoiskirjailijoille voi olla ihan tervetullut yleisö.*
Ehdotuksia, kysymyksiä ja luonnoksia voi siis lähettää yhteydenottolomakkeen kautta! Sillä välin minun onkin aika mennä pakkaamaan...
* Minulla ei rehellisesti sanoen ole aavistustakaan, miten hyvä tai huono tämä luku on Suomen mittakaavalla, enkä yleensäkään halua liiaksi ajatella asiaa. Bloggaan koska minä ja muut saavat jotakin irti siitä — ehdin miettiä markkinoinnin realiteetteja myöhemmin, kun saan käsikirjoituksen viimein itselleni tyydyttäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti