Worldconin jälkijäristykset

Elokuu meni ohi sellaisella rytinällä, että vieläkin pyörryttää. Liekö kenelläkään jäänyt huomaamatta että kuun alussa oli Suomen ensimmäinen Worldcon, ja minulla oli tilaisuus olla paikalla aamusta iltaan koko conin ajan. Jos jotenkin ihmeenomaisesti Worldcon ja sen merkitys maailmankirjallisuudelle on mennyt mediahuomiosta huolimatta sinulta ohitse, ei se mitään, minulla on siihen apu hetken päästä.

Tässä vaiheessa säännölliset blogin lukijat ovat varmaan ihmetelleet, etten ole kirjoittanut Worldconista vielä mitään (Twitterissä vuorostaan kyllä). Osasyy tähän on aivan rehellisesti ollut ajan puute: olen elokuun ajan myös valmistellut paluuta yliopistolle. Toisaalta Worldcon oli siinä määrin intensiivinen informaatiomyrsky, että minulta menee varmasti kuukausia sisäistää kaikki kuulemani paneelit.

Worldconin perua on jo kuitenkin Raita Jauhiaisen omakustanteita koskeva vieraskirjoitus. Raita ansaitsee erityiset kiitokset siitä että suostui urakkaan kolmen lauseen ja kiireessä vaihdettujen yhteystietojen pohjalta, kun paneelin päätteeksi kävin esittäytymässä. Toivottavasti Raidan näkökulma oli teille yhtä mielenkiintoinen kuin se oli itselleni!

Ex nihilo

Sitten jännittävämpiin aiheisiin. Kirjoitin kauan, kauan (aivan liian kauan) sitten siitä, miten en ollut varma käyttääkö kirjailijanimeä ja missä määrin, ja olen sen jälkeen oikeaa nimeä odottaessa pohtinut varsinkin yksityisyyden roolia kirjailijan elämässä. Pienenä maana Suomella on etunsa ja haittapuolensa julkisuuden henkilöiden kohdalla, ja halusin rauhassa päättää paljonko haluan, että yksityiselämäni tarkoituksella tai vahingossa päätyy yleisön tietoon.

Pandoran lipasta ei tunnetusti saa enää kiinni avaamisen jälkeen, joten halusin olla henkisesti valmis päätöksen mahdollisiin — vaikkakin hyvin epätodennäköisiin — seurauksiin. Koska päivätyöni on usein keikkaluontoista ja sekin markkinointiin perustuvaa, kirjailijanimen omaksuminen itsessään oli kuitenkin luontainen vaihtoehto.

Pitkän arvuuttelun ja epäröinnin jälkeen nimi yllättäen asettui hyvin luonnostaan paikoilleen. Kirjoitin keväällä kaikessa hiljaisuudessa vieraskirjoituksen erääseen blogiin nimellä Serafia Alho, enkä sen jälkeen oikeastaan löytänyt nimestä paranneltavaa. Etu- ja sukunimellä on suora yhteys vanhempieni sukuihin eikä sillä ole kokonimikaimoja, joten päätöksestä oli helppo pitää kiinni.

Samoihin aikoihin Tapiolan kirjaston luovan kirjoittamisen lehden yhteyshenkilö kysyi minulta, haluaisiko kirjoittaa heille Worldconista. Ja tästä pääsemmekin nykyhetkeen.

Joskus asiat tapahtuvat odottamattomassa järjestyksessä

Tilaustyönä kirjoittamani artikkeli ilmestyi eilen Kirjoitan-lehden numerossa 3/2017, ja on nyt virallisesti ensimmäinen julkaisu, johon olen kirjoittanut kirjailijaminänäni. Kerran nimi tämän seurauksena sitten oli ulkona, enkä nähnyt syytä pitää sitä enää kummemmin pimennossa, päätin säästää itseltäni vaivaa myöhemmin ja rekisteröin itselleni saman tien myös verkkosivut. Päätöksessä on se etu, että Serafia Alho henkilönä on nyt vähintäänkin Internetin näkökulmasta "olemassa", sen sijaan että nimi toisi hauissa esiin pelkkää tyhjää.

Vaan mitä se merkitsee tälle blogille? Siirtyvätkö kaikki käsikirjoituksen kuulumisia käsittelevä materiaali nyt serafiaalho.fi-osoitteen alle? Lyhyt vastaus on ei: tämä blogi jatkaa ennallaan, enkä ole vielä päättänyt onko minun mielekästä edes vaihtaa nimeäni täällä. Teillä lukijoilla on tässä tosin sanavaltaa koska en suinkaan vastustaisi ajatusta, että kirjoittaisin täälläkin kirjailijanimellä. Tästä ja muistakin nimiin liittyvistä asioista toivottavasti syntyy keskustelu kommenteissa.

Pääasiassa tämä uusi verkkosivu toimii tiedotuskanavana. Käsikirjoituksella on vielä matkaa kustantajalle, mutta voin luvata, että kun jotakin tapahtuu, kerron siitä ensi kädessä juuri uudessa blogissani. Blogi ja vaihtoehtoinen Twitter-tilini sopivat erityisesti niille, jotka haluavat kuulla työn alla olevasta esikoisromaanista enemmän, tai joita tämän blogin tekniset osa-alueet eivät kiinnosta. Kirjalla on nyt myös vakiintunut työnimi, ja vastaan mielelläni tarinan tulevaan sisältöön liittyviin kysymyksiin varsinkin Twitterissä — tietenkään liikaa juonesta paljastamatta. Kirjailijan elämää -blogi taas keskittyy jatkossakin tekniikkaan, luovuuden haasteisiin sekä tietenkin kirjailijuuteen ammattina.

Pitkän ja jännittävän kuukauden jälkeen vetäydyn kuitenkin pariksi viikoksi ensin takaisin käsikirjoituksen pariin. Vaikka kirjailijanimi on vihdoin  ulkona, sille pitää vielä kirjoittaa romaani.

Kuulen mielelläni kommenteissa myös ajatuksia ja kokemuksia Worldconista. Kävitkö Worldconissa tänä vuonna? Oletko suunnitellut meneväsi ensi vuonna? Ja ennen kaikkea: saapuuko Worldcon sittenkin Tampereelle?