Raita Jauhiainen: Onnistunut omakustanne

Minulla on ilo toivottaa teille tervetulleiksi blogin ensimmäisen vieraan, Raita Jauhiaisen! Raita on Helsingissä asuva Allianssi.125-kirjasarjan kirjoittaja, joka on julkaissut sekä suomeksi että englanniksi. Alllianssi.125-sarja on kerännyt palkintoja sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, ja Raita suostui ystävällisesti saapumaan tänne blogiin kertomaan, mitä on matkan varrella oppinut omakustantamisesta. Tervetuloa!

* * *

Harrastajasta omakustantajaksi

Omakustanteita leimaa yhä vahvasti huonolaatuisuuden leima. Yksi syy lienee se, että omakustanteiden mielletään lähes poikkeuksetta olevan kustantamoiden hylkäämiä käsikirjoituksia. Allianssi.125-sarja ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle tällaisista lähtökohdista, koska en alun perin ollut kirjoittamassa kirjaa vaan rakentamassa kaksikielistä verkkosivua.

Kyse oli vahvasti yksityisestä projektistani, ei kaupallisesta tuotteesta, enkä sen vuoksi pitänyt itseäni kirjailijana lainkaan. Idea verkkosivusta ei ollut minulle uusi vaan olin julkaissut ensimmäisen romaanipituisen tarinani ”Sae” samalla tavalla muutama vuosi aikaisemmin. Nykyään kyseistä tekstiä ei enää verkosta löydä, mutta pidän Saea yhä esikoisteoksenani.

Silloista Terra Unionian tarinaa kirjoittaessa tajusin pian, että kahta erilaista yhteiskuntaa kuvaava tekstini oli vaarassa muodostua liian pitkäksi ja sekavaksi. Aloin pohtia vaihtoehtoisia tapoja kertoa tarinaa ja koska en ollut sitonut tekstiäni edes ajatuksen tasolla fyysisen kirjan raameihin, oivalsin ettei mikään estänyt minua kirjoittamasta kahta samanaikaista tarinaa yhden sijaan.

Päätös lohkaista tarina kahteen oli ryhdistysliike. Teksti selkiytyi, kun kuuden päähenkilön sijaan yhtä tekstikokonaisuutta kannattelikin neljä henkilöä (lisäsin kaksi päähenkilöä ”lohkaisun” jälkeen). Näin Terra Unionian kertomuksesta syntyikin kaksi: Hirundan ja Terra Unionian puoliskot samasta tarinasta. Nimi ”Allianssi.125” muodostui vasta siinä vaiheessa, kun tarvitsin verkkosivulleni nimen, jonka alla Terra Unionian ja Hirundan tarinat julkaista. Oli joulukuu 2010.

Omakustantaminen vaatii päätöksen toisensa perään

Omakustanteita voi julkaista useammalla kuin yhdellä tavalla ja palveluntarjoajia on maailmalla runsaasti. Yksi vaihtoehto on print-on-demand -palvelu, joka hoitaa osan indie-kirjailijan niskaan vyöryvistä velvollisuuksista. Näitä ovat muun muassa ISBN-numeron hankkiminen, e-kirjan konvertointi ja kirjan jakelu. Kun keväällä 2011 sattumalta huomasin, että tällainen palvelu oli rantautunut myös Suomeen, aloin ensimmäistä kertaa vakavasti pohtia Allianssi.125-tarinan julkaisua kirjan muodossa. Helposta ja edullisesta painatuspalvelusta huolimatta emmin ja epäröin, koska mielsin Allianssi.125:n yhä yksityiseksi projektikseni ja ajatuskin siitä, että joku minulle tuntematon ihminen lukisi sen, oli kauhistus.

Pyörittelin ajatusta kirjojen painatuksesta reilun kuukauden ajan, kunnes löysin syyn tarttua tuumasta toimeen: halusin antaa painetun kirjan lahjaksi henkilölle, joka ei internetiä käyttänyt. Silloin päätös tuntui oikealta, koska en edelleenkään ajatellut tarinaani kaupallisena tuotteena. Kuka kirjani löytäisi muutenkaan, kun en niitä itse millään tavoin mainostanut? Moni kustannettukin kirja voi jäädä miljoonien kirjojen maailmassa ilman huomiota.

Näin jälkikäteen myönnän, että julkaisuajankohta oli aivan liian aikainen ja pidän sitä yhä eräänä kirjasarjani suurimmista ongelmista. Miksi?

Ensinäkin Allianssi.125-sarjan ensimmäisen osan kirjat ovat sanamäärällisesti liian pitkät. Vasta parisen vuotta myöhemmin minulle karttui taito nähdä tarinasta ne kohdat, jotka olisivat kaivanneet tiivistämistä tai jopa poistamista. Lisäksi kirjojen varhaisimpiin versioihin jäi kirjoitusvirheitä, joita yritin jälkeenpäin epätoivoisesti korjata. Koska kirjastoissa saattaa yhä kiertää näitä varhaisia painoksia, olen varmasti karkottanut lukijoita tarinani ääreltä jo pelkästään kirjoitusvirheiden vuoksi. Vasta toista osaa kirjoittaessani aloin suhtautua kirjasarjaani vakavammin ja siitä lähtien apunani on ollut kielentarkastaja, jonka kanssa työskentely on ollut hyvin opettavaista. Ensimmäiset kirjat myös keskittyvät vahvasti Allianssi.125-maailman kuvailuun ja päähenkilöiden esittelyyn ja nämä seikat eivät varmastikaan ole kaikkia lukijoita miellyttäneet. Kirjojen kannet eivät myöskään ole lukijoiden näkökulmasta erityisen houkuttelevat. Tein kannet itse, koska minulla ei ollut satoja euroja ylimääräistä rahaa graafikon palkkiomaksuihin.

Ja kuten sanottua, kyse oli yksityisestä projektistani, joten miksi edes olisin panostanut kirjan ulkoasuun suuria rahasummia?

Kun sain päähänpiston lähettää Hirundan ensimmäisen kirjan englanninkielisen version yhdysvaltalaisen Self-Publishing Review -lehden kirjoituskilpailuun, kirjasarjan työstämisessä tapahtui merkittävä käänne. Voittaessani kilpailun jouduin tilanteeseen, jossa jouduin ensimmäistä kertaa ajattelemaan itseäni kirjailijana. Minun oli pikaisesti hoidettava kuntoon Amazonin ja Goodreads-sivuston kirjailijaprofiilit, ottaa kirjasarjan kulahtanut Facebook-sivu haltuun, mietittävä markkinointia vakavammin kuin aikaisemmin ja jopa alettava antaa radiohaastatteluja. Allianssi.125 ei enää ollutkaan yksityinen projektini vaan kirjasarja, jota alettiin tilata myös kirjastojen kokoelmiin.

Mistä eväät menestykseen?

Onko Allianssi.125-kirjasarjani onnistunut omakustanne? Indie-kirjailijanahan koen jatkuvasti olevani altavastaajan asemassa, koska voisin aina kirjoittaa paremmin, markkinoida enemmän ja toimia fiksummin kaikessa siinä, mitä tämän kirjasarjan eteen teen. Allianssi.125-sarja ennätti kasvaa ja kypsyä ilman laajempaa huomiota 3-4 vuotta, kunnes sana siitä lähti kiirimään lähipiirini ulkopuolelle. Entä jos voisin nyt kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen palata ajassa takaisin ja aloittaa alusta? Miten toimisin nyt?

Ensinäkin valitsisin todennäköisesti yhä omakustantamisen, vaikka indie-kirjailijan vapauden hintana onkin jatkuva pyristely vastavirtaan. Indie-kirjailijana saan kuitenkin päättää kirjojeni julkaisuajankohdat ja pysytellä kirjoitustyylissä, joka rikkoo oikeaoppista kirjasarjan rakennetta. Tämä johtuu siitä, että Allianssi.125:n esikuvat ovat TV-sarjoissa kirjasarjojen sijaan ja siksi osa tarinan tapahtumista ikään kuin ”liukuu” osarajojen yli odottamaan sarjan seuraavia osia.

Mitä sitten tekisin toisin? Miten ohjeistaisin heitä, jotka harkitsevat kirjansa omakustantamista? Tässä muutamia huomioita:

1. Tunnista tavoitteesi ja tutustu omakustantamiseen rauhassa. Sinun on oikeasti ymmärrettävä, mitä kaikkea omakustantamiseen liittyy (vihje: paljon!) ja mietittävä, mikä lukuisista palveluntarjoajista vastaa tarpeitasi parhaiten. Tämä on työtä, johon on syytä perehtyä rauhassa ja ajan kanssa.
2. Älä kiirehdi julkaisun kanssa. Etsi toinen aiheen tunteva henkilö, joka kertoo sinulle tekstistä rehellisen näkemyksensä.
3. Älä säästä kielentarkastuksesta!
4. Jos ostat ulkoisia palveluita, lähetä aina ainakin kolme tarjouspyyntöä, jotta saat realistisen kuvan palveluiden hinnoitteluista. Välistävetäjiä on paljon ja siksi hinnoitteluissa on eroja.
5. Laadi realistinen budjetti, johon sisältyy ainakin kirjan kannet (ellet ole itse graafikko) sekä jonkinlainen arvio markkinointikuluista. Fiksu tekee kunnollisen markkinointisuunnitelman.
6. Verkostoidu verkossa. Harkitse vakavasti bloggaamista ja valitse ne some-kanavat, joista pidät eniten. Ole aktiivinen, koska sinun on syytä muodostaa verkossa jonkinlainen läsnäolo jo vuotta, kahta ennen kirjan julkaisuasi. Tämä on työtä, jota myös kustannetut kirjailijat tekevät.
7. Aloita uudesta kirjastasi puhuminen viimeistään puolta vuotta ennen kirjan julkaisemista.
8. Älä myy (lue: kehota suoraan ostamaan) some-postauksissasi. Some ei ole hopealuoti, jolla hoidetaan kirjan koko markkinointi pienellä budjetilla.

Mihin omakustantaminen mielestäni sopii?

1. Kirjoille, joille ei ole olemassa suuria markkinoita , mutta kuitenkin vakiintunut lukijakunta (esim. runous, jokin harraste).
2. Kokeileville, ehkä hieman epäkaupallisillekin kirjoille (esim. Allianssi.125).
3. Kirjailijoille, jotka eivät näe teostaan samoin kuin heidän kustantamonsa/eivät halua muuttaa teostaan merkittävästi sen markkinoitavuuden vuoksi (tällaisenkin tapauksen tiedän).

Kirjoittaminen on kovaa ja yksinäistä työtä ja indie-polulla se on vielä pykälän verran yksinäisempää. Mikäli astut omakustantamisen tielle, tee se harkitummin kuin minä tein. Hyvin suunniteltu on tässäkin asiassa puoliksi tehty.

— Raita Jauhiainen

* * *

Kiitos vielä Raidalle vieraskirjoituksesta! Allianssi.125-kirjoja on saatavilla sekä pokkareina että e-kirjoina suurimmasta osasta verkkokirjakauppoja. Voit myös seurata Raitaa Twitterissä tai Facebookissa.

Lisätietoja kirjoista löydät myös Allianssi.125-sarjan verkkosivuilta.

Lue myös

Mistä kannet kirjaan? Kansitaiteilija kertoo

YLE 30.12.2014: Raita Jauhiainen: “Poimuajon mahdollisuus pitää hyväksyä”