Kirjoittamispäiväkirja #2, osa 1

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja lomat loppuvat aina liian aikaisin. Vietin neljä viikkoa liimautuneena joko puhelimelleni, läppärilleni tai pöytäkoneelleni kirjoittaen, ja vaikka hartiani muistuttavat tässä vaiheessa liikaakin olemassaolostaan, tulos on sen arvoinen. Käsikirjoitus näyttää tällä hetkellä 30 000 sanaa, mikä kääntyy jotakuinkin 150 sivuksi. Tavoitepituuteni on 375 sivua, joten olen nyt tasan 40 prosentin välipyykillä.

Alun kankeuden jälkeen proosa on alkanut taas sujua, vaikka se onkin merkinnyt tyytymistä vähempään kuin täydelliseen. Tarina elää yhä, vaikka juoni on nyt valmis, ja jouduin hyväksymään tarvitsevani vielä muutaman editointikierroksen proosan hiomiseen. (Olen aina liian optimistinen ennen uutta luonnosta: "Tämä tulee olemaan se viimeinen!") Olen lukenut Uuno Kailasta ja Eino Leinoa runouden puolella, ja luin myös Juhani Ahon Juhan. Taustalukemisen puolelta Kustaa H. J. Vilkunan Juomareiden valtakunta on yhä kesken, mutta kirja on niin mielenkiintoinen, että säästelen sitä mielelläni.

Olen kirjoittamisen ohella ajatellut rakenteita ja tekniikkaa enemmän kuin olin osannut ennustaa. Olen pitkin vuotta lukenut John Trubyn kirjaa The Anatomy of Story: 22 Steps to Becoming a Master Storyteller, joka on teknisin kirjoitusopas, jonka olen tähän asti kohdannut. Truby on auttanut minua ajattelemaan selkeämmin, miten tarinan eri elementit vaikuttavat yhteen, ja miten teeman lisäksi myös henkilöhahmojen moraaliset valinnat ohjaavat tarinaa. Trubyn rinnalla olen ryhtynyt tutkimaan Shawn Coynen Story Grid -tekniikoita parantaakseni työvälineitä, joiden avulla voin analysoida tarinaa ennen editointia. Shawn Coyne on kustannustoimittaja, ja tämän ajatustapoja on ollut valaisevaa kuulla varsinkin podcastin muodossa. En ole vielä ehtinyt lukea varsinaista Story Grid -kirjaa, joten en vielä pysty suosittelemaan sitä. Trubyn Anatomy of Storyä taas voin suositella lämpimästi niille, jotka tarvitsevat säännönmukaisuutta kaikkiin yksityiskohtiinsa. Trubyn kirja voi tosin monelle olla liian kirjallisuusanalyyttinen — Truby löytää tarinoista usein merkityksiä, joita kirjailija tuskin tietoisesti on laittanut tekstiin.

Käsikirjoituksen eräs tärkeä huomion kohde on minulle viime aikoina ollut juonen sujuvuus. Haen vielä lukujen sisäiselle rytmille sopivaa muotoa, mutta olen halunnut saada tarinan kokonaisuuden sujumaan tässä käsikirjoituksessa. Apuna tässä on ollut varsinkin K. M. Weilandin artikkeli kirjan pituuden arvioimisesta ennen kirjoittamista. Artikkeli oli siitä mielenkiintoinen, että huomasin luontaisesti seuranneeni Weilandin rakennetta, joten työ on pääasiassa ollut jo olemassa olevan rytmin vahvistamista, ja leikkaamista turhaa sieltä, missä sitä ei tarvita.

Laadin itselleni myös kuvallisen kaavion koko tarinan kulusta, mukaillen osin Story Gridiä, osin tunnekaaria. On ollut outoa pystyä katsomaan tarinaa kuvan muodossa, ja vaikka tein kaavion alun perin epätoivosta jäätyäni jumiin keskikohdan kanssa, olen jo oppinut käyttämään sitä omana analyysin välineenään erottakseni ongelmakohtia jo ennen niiden auki kirjoittamista. Teen mielelläni juonikaaviosta oman erillisen artikkelin, jos aihe kiinnostaa teitä.

Seuraavat kymmenen prosenttia käsikirjoituksesta tulevat olemaan haastavat, koska juonellisesti siinä tapahtuu paljon. Käytettävissäni on suunnilleen 50 sivua, ja siihen minun on mahdutettava pääjuonen lisäksi oma sivujuonensa, joka puskee tarinan kohti vääjäämätöntä käännettään. Keskikohta on tässä tarinassa aina ollut hankala, joten olen varautunut kirjoitustahtini hidastuvan lähiviikkoina. Työt ja opiskelu vievät vielä oman aikansa, mutta olen iloinen voituani osoittaa itselleni, että saan lyhyessäkin ajassa paljon asioita aikaan, kunhan olen suunnitellut tekstin hyvin ennen työn aloittamista.

Työtavat ovatkin aihe, jota olen viime aikoina pohtinut paljon. Luonnostelin aiheesta jo blogiartikkelinkin, mutten vielä ollut tyytyväinen siihen. Tällä hetkellä kaikki elää, prosessini mukaan lukien. Nyt myös työ ja opiskelu tulevat taas vaatimaan ajastani siivun, ja kaikelle täytyy löytyä sopiva tasapainonsa. Suuri osa kirjoittamiseen liittyvästä työstä tuntuukin olevan sitä, että järjestää itselleen mahdollisuuden kirjoittaa. Ja työtä se on — sekin työ täytyy tehdä.