Editointipäiväkirja, osa 11

Tästä päivityksestä tulee paljon ytimekkäämpi kuin toivoisin, koska olen yhä kuumeessa oltuani kaksi viikkoa flunssassa. Vuodenvaihteessa on kuitenkin tapahtunut paljon, ja tiedän että monet teistä odottavat uutisia innolla.

Sain käsikirjoituksen luonnoksen loppuun noin viikko sitten, pari viikkoa aikaisemmin kuin olin odottanut. Kankeasta alusta huolimatta pystyin uutena vuotena pysymään kirjoittamistavoitteissani, ja keskeytymätön kirjoitusrauha mahdollisti että kirjoitin melkein viidesosan romaanin raakatekstistä parissa päivässä. Tämä toinen luonnos oli loppujen lopuksi noin 62,000 sanaa pitkä, kun edellinen oli vähän päälle 67,000. Vaikka sanamäärä on jonkin verran pienempi, kirjoitin edellisessä luonnoksessa suoraa proosaa, mikä merkitsee että kirja todellisuudessa piteni edellisestä.

Vaikka edellinen luonnos valmistui jo 2015, pääsin seuraavan luonnoksen kimppuun vasta toukokuussa. Opin työrutiineistani aivan valtavasti viime vuonna, enkä olisi osannut odottaa voivani kirjoittaa koko tarinan uudestaan noin seitsemässä kuukaudessa. Ensimmäinen esilukijani eli aviomieheni ei löytänyt luonnoksesta suuria ongelmia, eli seuraava etappini on tiivistää rönsyilevä alku ja virtaviivaistaa alkupuolen juonta, laajentaa tekstiä riittävän yleisymmärrettäväksi alfalukijoita varten ja sen jälkeen tarkastuttaa tarina muutamalla luottolukijalla. Toivon pääseväni kirjoittamaan luonnosta auki takaisin proosaksi ennen kesää, mutta yllätyksiä voi vielä tulla matkalle. Teen kaikkeni täyttääkseni tekstistä puuttuvat kohdat ennen sitä, niin etten enää proosavaiheessa joudu keksimään kuvailuja tai henkilöhahmojen reaktioita. Minulle vaikein osa kirjoittamista ei useinkaan ole sanojen valinta, vaan ajatusten muotoileminen ymmärrettävään muotoon, joten toivon voivani nopeuttaa luonnosten valmistumista seitsemästä kuukaudesta kolmeen tai neljään.

Montako luonnoskierrosta jäljellä? Kalliope yksin tietää. Jos saan koko romaanin kustantajalle tämän vuoden lopulla, voin olla ylpeä itsestäni.