Minkälainen on hyvä saatekirje?

Saatekirjeellä voi erottua joukosta!

Kun kirjailijaksi pyrkivä selaa kustantajien ohjeita käsikirjoituksen lähettämistä varten, törmää tämä väkisinkin sanaan "saatekirje". Monille saatekirjeen käsite on varmasti työelämästä tuttu, mutta mitä saatekirje kustantajille sitten merkitsee? Mitä siihen tulee liittää ja mitä siitä tulee jättää pois? Miksi saatekirjettä edes pyydetään?

Hämmennystä lisää se, että Suomessa saatekirjeellä on eri rooli kuin englanninkielisessä maailmassa. Monissa muissa maissa käsikirjoitukset lähetetään ensin agenteille, jotka sitten toimittavat käsikirjoitukset kustantajille eteenpäin. Näitä query letter:einä tunnettujen saatekirjeiden kirjoittajia ohjeistetaan seuraamaan varsin tiukasti tiettyä kaavaa, johon tyypillisesti sisältyy agentin oikeaoppinen puhuttelu, parin kappaleen mittainen synopsis, käsikirjoituksen sanamäärä ja kohderyhmä, sekä lyhyt esittely itse kirjoittajasta. Ja jos Query Shark -blogin kirjoittajaa on uskominen, query letter tulee myös aina lopettaa "thank you for your time and consideration".

Yksinkertainen on parasta

Suomessa kiveen kirjoitettuja kaavoja ei ole, vaan kullakin kustantajalla on selkeästi omat mieltymyksensä saatekirjeiden suhteen. Kysyessäni kustannusosakeyhtiö Siltalan yhdeltä perustajaveljeltä, Touko Siltalalta, hänen näkemystään hyvästä saatekirjeestä, hän kertoi saatekirjeellä olevan hänelle merkitystä lähinnä yhteystietojen ja tarinan genren kannalta. Hän suosittelee saatekirjeessä "pidättyväistä asiallisuutta ja lyhytsanaisuutta", ja lisää että "mahtipontiset jutut lähinnä huvittavat".

Myös WSOY:n kaunokirjallisen osaston kustantaja Anna-Riikka Carlson neuvoo saatekirjeen kirjoittajaa pitämään "jalat maassa ja pää pilvissä". Hänen sanoo ettei saatekirjeessä ole kannattavaa jakaa ideoitaan esimerkiksi markkinointia varten, vaikka lisääkin heti perään olevan mahdollista, että muut kustantajat toivovat saatekirjeiltä juuri vastakkaista. Hänestä tärkeintä on että kirjailijan ja kustantajan välille syntyy yhteinen näkemys siitä, mistä tekstissä on kysymys ja miten sitä lähdetään työstämään.

Saatekirjeen yksi tärkeä rooli on toimia kirjailijan ammattitaidon mittarina. Anna-Riikka Carlsonin mielestä hyvä saatekirje on selkeä ja tiivis, ja se kertoo myös jotakin kirjailijan omasta näkemyksestä tekstistään. Hyvin tehty saatekirje sisältää tietoa kirjailijan motivaatioista, kuten miksi tämä on kokenut tärkeäksi kirjoittaa juuri tämän tarinan, sekä mistä tarinassa on ylipäänsä kysymys. Hänkin kuitenkin toppuuttelee saatekirjeen kirjoittajaa innostumasta liikaa: ei ole syytä kertoa kuinka äiti tai naapuri liikuttui tekstiä lukiessa, sillä kustantajaa kiinnostavat vain sellaiset suositukset, joilla on todellista painoarvoa takanaan. Tällainen suositus voi tulla esimerkiksi kirjoittajakurssin vetäjältä, joka on aidosti pitänyt tekstistä ja neuvonut kirjoittajaa lähettämään käsikirjoituksen kustantamoon.

Saatekirjeellä on valtaa

Vaikka saatekirjeillä ei kaikissa kustantamoissa ole kovin suurta roolia, haastatellessani Anna-Riikka Carlsonia kävi myös ilmi saatekirjeen olevan kaikkea muuta kuin merkityksetön. Hän kertoo hyvän saatekirjeen edistävän nopeutta, jolla käsikirjoitus pääsee kustannustoimittajan luettavaksi, ja sillä on myös suuri rooli kustantajan ennakkoasenteessa käsikirjoitusta kohtaan. Carlson kuitenkin korostaa, ettei huonosti kirjoitettu saatekirje missään nimessä estä käsikirjoituksen lukemista, sillä kustantaja "voi silti intoutua" itse tarinasta.

Carlson myös sanoo pitävänsä kirjailijoista, jotka osoittavat kykenevänsä realistisesti arvioimaan tekstinsä laatua, ja jotka ilmaisevat saatekirjeessä tietävänsä jo valmiiksi, ettei jokin osa tekstistä toimi. Hän kertoo kerran tehneensä kustannussopimuksen eräästä esikoisromaanista, jossa "oli aika isojakin asioita auki", mutta kirjailija oli itse jo maininnut niistä saatekirjeessä ja näin osoittanut olevansa tietoinen tekstin ongelmista. Hänestä "ehkä pahinta esikoiskirjailijaksi pyrkivälle on katteeton itsevarmuus", mikä voi muodostua ongelmaksi jollei käsikirjoitus olekaan vielä kustannustoimittajan mielestä valmis. Tästä syntyy epävarmuus, onko kirjailija "tarpeeksi kykeneväinen analysoimaan omaa tekstiään, ja onko hän valmis tekemään paljon töitä".

Minusta on hyvin ymmärrettävää, ettei kustantaja ole kovin innokas hyväksymään käsikirjoitusta, jonka saatekirjeessä kirjailija on antanut hyvin epärealistisen kuvan omista taidoistaan. Kustannustoimittajan tärkein tehtävä on kuitenkin auttaa kirjailijaa parantamaan tekstiään, ja jollei kirjailija itse osaa erottaa käsikirjoituksen ongelmia, kustannustoimittajan työ olisi hyvin raskasta, jollei jopa mahdotonta. Samalla itsetietoisuus varmasti on myös kustannustoimittajalle merkki kirjailijan kyvystä ottaa vastaan palautetta. Jos kirjailija uskoo kivenkovaan tekstinsä olevan täydellinen, ei kustannustoimittajan työlle edes ole sijaa. Käsikirjoituksen keskeneräisyys onkin toistuva teema kun kustannustoimittajilta kysytään, miksi useimmat käsikirjoitukset hylätään.

Kuinka välttää sudenkuopat

Saatekirjettä laatiessa ensimmäinen ja tärkein askel on tutustua huolella juuri sen kustantajan verkkosivuihin, jolle käsikirjoitusta on lähettämässä. Kuten tässä artikkelissa on käynyt ilmi, kullakin kustantajalla on omat toiveensa saatekirjeen sisällöstä, ja usein heillä on ohjeissa viitteitä siitä, minkälaisia tietoja he kirjailijalta toivovat. Saatekirjeen tulee kuitenkin aina olla ammattimainen ja selkeä, ja sen täytyy pitäytyä asiassa. Kiteyttääkseni aikaisemmin sanotun, hyvä saatekirje voisi esimerkiksi sisältää seuraavat tiedot:

• Yhteystiedot. Useimmat kustantamot suosittelevat liittämään saatekirjeeseen yhteystiedot. 
• Genre ja kohderyhmä. Eli perusajatus siitä, minkälaisesta tarinasta on kyse ja minkälaisille lukijoille se on kirjoitettu. Suomessa tekstin pituutta ei tyypillisesti tarvitse ilmoittaa.
• Kirjailijan esittely. Perustietojen lisäksi voi olla hyväksyttävää liittää lause tai kaksi elämänkokemuksista tai koulutuksesta, jos niillä on ollut vaikutusta tekstiin.
• Aikaisemmat julkaisut. Novellit, runot tai jopa lehtiartikkelit kiinnostavat kustantajaa vaikka ne olisivat eri tyylilajia kuin käsikirjoitus, koska ne kertovat kirjailijan kokemuksesta.
• Arvio tekstin tasosta. Rehellinen arvio omista kirjoittamistaidoista ja maininta mahdollisista ongelmakohdista, joissa kustannustoimittajan apu tulee olemaan tarpeen. 
• Tekstin tarkoitus. Näkemys siitä, mistä tarinassa on kysymys ja mikä inspiroi kirjoittamaan sen. 

Oletko etsimässä kustantajaa? Katso myös nämä artikkelit:

Viisi ja puoli kantapään kautta oppimaani asiaa

Suomen suurimmat kustantajat 2018

Näin vältät yleisimmät virheet lähettäessäsi käsikirjoituksen kustantamoon