Tarinankerronnan alkeet #1: Inspiraatio

Tarinankerronnan alkeet on sarja, jossa jaan kantapään kautta hyväksi löytämiäni oppeja monesta eri kirjoittamisen näkökulmasta. Artikkelit ovat sekoitus perinteisiä tekniikoita ja omaa heresiaani. Jos sinulla on palautetta tai ehdotuksia sarjan sisällöstä, voit jättää ne kommentteihin tai lähettää ne osoitteeseen [email protected]!

Jos olet niin kuin minä, saatat välillä vahingossa sabotoida kirjoittamistasi. Tämä ei koske pelkästään tarinoita, vaan kaikkea luovaa työtä ‐ kuten eräs keskustelu maalariystäväni kanssa vastikään nosti esiin. Hän oli haluton näyttämään keskeneräistä piirrosta koska koki, että keskeneräisen työn näyttäminen kiroaisi sen. Taikauskoako? Ei välttämättä.

Usein toistetaan, että aivomme osaavat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Olen itse usein melkoinen monitoimija eikä asiasta yleensä seuraa suurtakaan vahinkoa, mutta olen myös viimeisen vuoden aikana oppinut kuinka tärkeää on pitää sisäinen kirjoitusmoodini kunnossa rajaamalla sitä, mitä teen milloinkin. Monet kokeneet kirjoittajat neuvovat, että kirjoittaminen ja editointi täytyy tehdä täysin erillään, ja olen oppinut arvostamaan tätä neuvoa. Asian voi esittää monella eri tavalla, mutta ajatellaan näin: kun näet unta, et tyypillisesti pysähdy miettimään mitä mintunvihreä yksisarvinen tekee puutarhassasi. Jos kuitenkin satut tekemään niin, rationaalinen osa aivoistasi lähtee hakemaan perustelua yksisarvisen olemassaololle tai kuvitteellisuudelle. Kun rationaalisuus kerran on tullut mukaan, et pysty enää unohtamaan yksisarvisen olevan pelkästään unta, ja uni joko muuttuu tai katoaa kokonaan.

Sama tapahtuu, kun luova minäsi joutuu kosketuksiin kriittisen minäsi eli sisäisen editorisi kanssa. Hyvät ideat muuttuvan hölmöiksi kuin taikaiskusta, etkä ole enää varma mihin suuntaan viedä sitä. Tämä on yksi yleinen syy kirjoitusblokkiin, mutta sillä on myös potentiaalia vääristää teksti silloin kun se on vielä kesken. On vaikea olla sensuroimatta itseään, kun epävarmuus kerran on astunut huoneeseen.

Improvisaatioteatterissa, varsinkin komediassa, tämä lainalaisuus tunnetaan hyvin. Tina Fey on kiteyttänyt ajatuksen neljään improvisaation sääntöön, jotka kuuluvat lyhykäisyydessään näin:

1. Älä koskaan sano ei, sano aina kyllä. "Ei" pysäyttää kekseliäisyyden ja rajoittaa mahdollisuuksia.
2. Sano kyllä, sitten jatka ajatusta. Laajenna edellistä esitettyä ideaa, sillä myös pelkkä "kyllä" pysäyttää improvisaation kulun.
3. Esitä väittämiä, älä kysymyksiä. Kysymykset luovat esteitä ja sysäävät vastuun muualle kuin itsellesi.
4. Ei ole virheitä, ainoastaan mahdollisuuksia. Vahingot voivat luoda jotakin uutta ja ihmeellistä. 

Kirjoittaminen on pohjimmiltaan improvisaatiota. Paraskaan synopsis ei ota huomioon jokaista keksimääsi lausetta, ja saatat kesken kaiken saada täysin uuden ajatuksen, joka ohjaa tarinan uuteen suuntaan. Kaikki näistä ideoista eivät tietenkään tule olemaan yhtä hyviä, muttet koskaan voi tietää kummasta on kyse ennen kuin olet kokeillut.

Älä koskaan tuhoa mitään, mitä kirjoitat! Vajavainenkin idea saattaa myöhemmin synnyttää uuden oivalluksen, joka vuorostaan synnyttää jotakin muuta. Tallenna kaikki tekstisi ja palaa lukemaan niitä säännöllisesti!

Miten suojella luovaa minääsi omalta kritiikiltäsi

Ensinkin, opi tuntemaan omat tottumuksesi. Toiset meistä ovat herkempiä itsekritiikille kuin toiset, ja meillä on erilaiset tarpeet luovuutemme ruokkimisessa. Muista myös alussa harjoittaa kärsivällisyyttä: älä pidä alussa liikaa kiirettä tekstiesi luetuttamisessa muille.

Tässä ovat ne säännöt, jotka olen itsestäni oppinut kantapääni kautta:

• Kirjoita luku ensin editoimatta alusta loppuun. 
• Näytä tekstejäsi ainoastaan luottolukijoille ja anna heille tarkat ohjeet siitä, minkälaista palautetta sillä hetkellä tarvitset. 
• Valitse lukijasi tarkoin, sillä sinun inspiraatiosi on heidän käsissään. Joskus on hyväksyttävää pyytää toista lukemaan tekstisi ja ainoastaan kehumaan sitä. Pyydä heiltä kritiikkiä vasta kun tekstisi on mielestäsi valmis.
• Tee työrutiineissasi selkeä ero korjailun ja luomisen välillä. Itse kuuntelen erilaista musiikkia työvaiheiden välillä, ja usein myös vaihdan työpistettä editoinnin ajaksi. Pyrin myös välttämään uuden kirjoittamista samana päivänä, kun olen jo editoinut.

Kun tunnet omat rajasi ja tiedät, mikä naksauttaa aivosi luovasta moodista editointimoodiin ja takaisin, voit alkaa rikkoa yllä olevia sääntöjä. On tärkeää oppia, mikä tarvittaessa palauttaa sinut kritiikittömään inspiraation virtaan. Jotkut tekevät vapaakirjoitusharjoituksia ennen kun lähtevät työstämään tekstiään, toiset hyötyvät kirjoitustehtävistä (eng. writing prompts). Itselleni riittää yleensä tämä kysymys: mikä on jotakin uutta ja jännittävää, jolla voin tehdä tarinastani paremman? Tarvitsen yleensä myös yksinäisyyttä, ja uudet ideat syntyvät minulle parhaiten silloin, kun minun ei tarvitse tehdä tai ajatella mitään muuta.

Jos kuitenkin lankeat

Joskus vahinko vain sattuu ja huomaat alkavasi etsiä virheitä silloin, kun vähiten sitä tarvitset. Teksti ehkä kärsii, ja luvusta tulee erilainen kuin olit ajatellut. Tässä taas itsetuntemus on kaiken alku, mutta on olemassa joitakin yleisiä keinoja, joilla vahinkoa voi ainakin yrittää rajoittaa.

Ensiaskel on pysähtyä ja tajuta, mitä ajatuksissasi tapahtuu. Joskus idea ei alun perinkään ollut valmis auki kirjoitettavaksi, ja saatoit pitää sitä huonona jo valmiiksi. Silloin paluu suunnitteluvaiheeseen voi auttaa. Joskus taas aikaisempi epävarmuus on lähettänyt sinut kokonaan väärään suuntaan. Näin kävi minulle jokin aika sitten, kun olin luonnostellut kokonaan uuden luvun korjaamaan ongelmaa, joka osoittautui ongelmattomaksi. Pidin lukua jo raakamuodossa huonona ja purettuani tuntojani tälle samaiselle maalariystävälleni tajusin, ettei luvun kuulunut olla tarinassa alkuunkaan. Kun poistin luvun tapahtumat ja korvasin ne toisilla, turhautumiseni oli hetkessä tiessään.

Jos uskot että idea oli aiemmin hyvä, ja että myöhemmillä muutoksilla tai lisäyksillä pilasit sen, on hyvä palata taaksepäin ja hakea siitä etäisyyttä. Kysy itseltäsi, mikä tekstissä sinua eniten innostaa. Miksi alun perin lähdit kirjoittamaan pätkää? Jos sinun täytyy valita kaksi tai kolme asiaa, jotka haluaisit säilyttää, mitkä valitsisit? Kirjoita nämä ylös jottet uudestaan hukkaa niitä ja kirjoita tarvittaessa rikki mennyt teksti kokonaan uudestaan. Jos huomaat ettet vieläkään innostu siitä, saattaa olla ettei se sittenkään kuulunut tarinaan. Älä kuitenkaan poista sitä, vaan arkistoi se!

Askel kohti itsetietoisuutta

Miksi sitten maalariystäväni oli todennäköisesti oikeassa tuntiessaan vaistomaista halua olla näyttämättä keskeneräistä työtään? Syy ei varsinaisesti ollut yleisössä, sillä henkilö joka pyysi näkemään piirroksen olisi ainoastaan kehunut sitä.

Syyllinen on uskoakseni siinä, kuinka aivomme hahmottavat maailmaa. Mielemme pyrkii mallintamaan yleisöämme aivan luonnostaan ja samalla tulemme kuvitelleeksi, minkälaisia virheitä lukija mahtaa teoksesta löytää.

Ole siksi varovainen, kenelle näytät tekstisi ja milloin. Rationaalinen sisäinen editori on kirjailijan ystävä, mutta kuten muidenkin ystävien kohdalla haluat yleensä itse päättää, milloin he tulevat käymään.

Lisälukemista

Kannattaako hyvää ideaa jäädä panttaamaan?