Mistä seuraa kirjoittamiseen?

Kirjailijoita voi jakaa ryhmiin useilla eri tavoilla heidän kirjoittamistottumustensa perusteella, ja seuran tarve (tai sen puute) on yksi näkyvimmistä rajalinjoista. On olemassa kirjoittajia, jotka eivät voisi kuvitellakaan tapaavansa muita kirjoittajia keskustellakseen kirjoittamisestaan, mutta on suuri joukko niitä, jotka haluavat keskustella samanhenkisten ihmisten kanssa ja näin saada tukea omaan työhönsä. Pari vuotta sitten tehty tutkimus vahvistaa, että monille kirjailijoille työyhteisön puute ja yksinäisyys ovat tuttuja huolenaiheita. Ystävien kannustus auttaa kestämään työn takaiskuja, ja usein myös onnistumiset tuntuvat suloisemmilta, kun ne voi jakaa ystävien kanssa. Usein kirjoittamisesta puhuminen kirjoittamista harrastamattomien kanssa on vaikeaa ja saattaa jopa tuntua nololta, jollei kirjoittaja ole vielä valmis näyttämään tekstejään tai kertomaan ideoistaan. Moni myös pelkää tulevansa tuomituksi siitä, että he haluavat ammattikirjailijoiksi sen sijaan, että pitäytyisivät "kunnollisessa" ammatissa.

Kaikille seura ei tietenkään sovi, eikä jaettu kiinnostuksen kohde vielä takaa persoonallisuuksien yhteensopivuutta. Ryhmiin kehittyy oma kulttuurinsa, ja ohjatuissa ympäristöissä kuten koulutuksissa ryhmän dynamiikkaa ohjaa ulkopuolinen näkemys siitä, mihin ryhmässä ollaan pyrkimässä. Kirjailijan (tai kirjailijaksi pyrkivän) täytyy pystyä tunnistamaan omat tarpeensa ja rohkeasti myöntää itselleen ja muille, kun yhteistyö ei syystä tai toisesta toimi. Toisaalta on joskus vaikea etukäteen tietää, mitkä seuran muodot tuottavat parhaiten tulosta, ja välillä kirjailijan on hyvä haastaa itsensä menemällä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. On myös olemassa harhaluulo, että sosiaaliset kirjoittajat saisivat välttämättä vaikutteita ryhmästä, ja että heidän tekstinsä näin ei enää olisi  kokonaan heidän omansa. On kyllä totta, että kirjailijat joskus kysyvät neuvoa toisiltaan, mutta terveessä ryhmässä kirjoittaja päättää aina itse, minkälaisia neuvoja ottaa vastaan ja millä tavoin ne ohjaavat hänen työskentelyään. Neuvoja useammin kirjailijat tarjoavatkin toisilleen kannustusta ja henkistä tukea, samoin kuin ystäväpiirin, jossa kullakin on mahdollisuus puhua kirjoittamisesta sellaisten henkilöiden kanssa, jotka jakavat heidän kokemusmaailmansa.

Seuran monet eri muodot

Verkossa on nykyisin olemassa lukuisia keskustelupalstoja, missä kirjoittajat jakavat tekstejään ja keskustelevat kirjoittamisesta. Eräs suosittu englanninkielinen palsta on Absolute Write -blogin foorumi, jolla on kaiken kaikkiaan yli 65 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Myös Redditin /r/writing on suosittu kirjoittajien keskuudessa, ja ketjuissa näkee toisinaan myös maailmanmaineen saavuttaneita kirjailijoita. Suomen kielellä tarjonta on harvemmassa, mutta Suomi24:n klassisen Kirjailijanalut -palstan lisäksi suosiota on saanut Facebookissa toimiva ryhmä Kirjailijanloput. Ryhmän varjopuoli on, että keskusteluun osallistuminen vaatii käyttäjätunnuksen, jota kaikki eivät ymmärrettävistä syistä ole valmiita luomaan. Kirjailijayhteisö näkyy myös Twitterissä, missä muun muassa #amwriting ja #amediting -tagit ovat suosittuja statuspostauksissa. Myös monet kustannusalan edustajat ja editorit ovat läsnä Twitterissä, ja #mswl-tagilla (manuscript wish list) löytyy satoja twiittejä, joissa ammattilaiset ilmoittavat senhetkisistä kiinnostuksen aiheistaan. (Twiitit on koottu ja jaoteltu osoitteessa mswishlist.com.) Lisäksi NaNoWriMon eli vuosittaisen romaaninkirjoittamishaasteen yhteydessä toimii keskustelufoorumi, jossa keskustelua käydään myös marraskuun loputtua.

Keskustelupalstojen lisäksi verkossa näkyy toisinaan yliopistojen avoimia verkkokursseja (englanniksi hakusanoilla mooc creative writing). Verkkokurssit voivat olla maksuttomia tai maksullisia, mutta sisältö on tyypillisesti varsin samanlainen. Kursseilla käydään läpi kirjoittamisen teoriaa ja annetaan palautetta osallistujille heidän palauttamistaan tehtävistä. Verkkokurssit sopivat erityisen hyvin niille, jotka tarvitsevat tiukkoja deadlineja kirjoittaakseen. Hitaille kirjoittajille kurssit taas eivät välttämättä sovellu, varsinkaan jos aikataulut aiheuttavat enemmän stressiä kuin hyötyä. Luentoja ja luentomateriaalia on kuitenkin usein mahdollista hyödyntää ilman, että osallistuu tehtävien tekemiseen. Kurssin luonteeseen kannattaa joka tapauksessa tutustua hyvin etukäteen ennen niihin ilmoittautumista.

Suomessa järjestetään myös säännöllisesti kursseja varsinkin kansalaisopistoissa ja kirjastoissa. Paikallisen kansalaisopiston kurssitarjonta löytyy tyypillisesti kunnan sivuilta, kirjastoissa taas henkilökunta on suuresti hyödyksi. Kunnissa näkee myös järjestettävän lyhyitä parin illan mittaisia pajoja, jotka voivat olla erinomainen keino tutustua paikallisiin kirjoittamisesta kiinnostuneisiin. Verkkosivujen ja ilmoitustaulujen aktiivinen seuraaminen on varsinkin alussa välttämätöntä, sillä tieto kursseista ja pajoista kulkee paljolti puskaradion välityksellä. Kansalaisopistojen ja kirjastojen lisäksi paikalliset kirjailijayhdistykset järjestävät vuosittain tapahtumia, joista osaan voivat osallistua myös yhdistyksen ulkopuoliset henkilöt. Yhdistyksiä voi löytää sekä paikkakunnan että kirjallisuuslajin mukaan, ja osa on listattuna myös Kirjailijaliiton sivuilla. Myös yhdistyksissä täytyy kuitenkin olla valmis aktiivisesti ottamaan selvää tapahtumista, ja tarpeen tullen itse ehdottaa mieleistään toimintaa.

Kirjoittajapiirit

Kirjoitus- eli kirjoittajapiirit ovat kenties intiimein tapa, jolla kirjailijat voivat olla tukemassa toisiaan. Kirjoittajapiirejä näkee toisinaan kirjastoissa ja yhdistyksissä, joskus ne syntyvät spontaanisti tuttujen kirjailijoiden kesken verkkoon tai tietylle paikkakunnalle. Kirjoittajapiirien perusidea on, että kukin kirjoittaja tuo tekstinsä muiden piirin jäsenten luettavaksi, minkä jälkeen piirin jäsenet antavat palautetta sen mukaan, mitä tekstin kirjoittaja sillä hetkellä tarvitsee. Monille ammattikirjailijoille juuri oma kirjoittajapiiri on heidän ensimmäinen yleisönsä, niin sanotut alfalukijat, joiden näkemykseen ja vaistoon kirjailija eniten luottaa ja joilta he voivat pyytää ideoita tai palautetta. Piirin syntymiseen ja rakentamiseen menee usein vuosia, ja sen jäsenet ovat valikoituneet sen mukaan, kuinka hyvin he saavat tarvitsemaansa palautetta toisiltaan.

Kirjoittajapiireistä puhuttaessa kuulee usein kirjoittajista, joiden kirjoittamista kirjoittajapiirien palaute on vahingoittanut enemmän kuin tukenut. On aina olemassa vaara, että varsinkin kokemattomat palautteen antajat innostuvat itse "kirjoittamaan" toisen kirjailijan tarinaa tai ohjaamaan sitä suuntaan, joka on täysin ristiriitainen sen kanssa, minkälaiseksi kirjailija oli sen ajatellut. Kirjoittajapiiriin osallistuvalla onkin velvollisuus perehtyä rakentavan palautteen antamisen taitoon sekä pyrkiä aina tarjoamaan ensin kokemuksensa lukijana eikä kirjailijana. Palautteensaajalta on myös hyvä kysyä etukäteen, minkälaista palautetta tämä tekstistään sillä kertaa haluaa. Jos siis kirjailija kirjailija esimerkiksi toivoo palautetta tarinan uskottavuudesta, on lukijan syytä työntää kielioppi ja oikeinkirjoitus vähäksi aikaa mielestään, vaikka nämä monesti ovat ensimmäisiä asioita, jotka tekstistä pistävät silmään.

Omien tekstien näyttäminen muille on pelottava, mutta loppujen lopuksi usein jopa helpottava kokemus. Jos ensimmäinen piiri osoittautuu syystä tai toisesta vääräksi (tapaamistahti voi olla liian tiivis, lukemisen määrä uuvuttaa tai kirjoittajien mieltymykset eivät osu yhteen), ei vielä kannata luopua toivosta vaan kokeilla rohkeasti seuraavaa. Hyvin toimiva, terve kirjoittajapiiri toimii osallistujille paitsi säännöllisenä motivaationa ja seuran lähteenä, myös opettaa usein kirjoittamisesta enemmän kuin pelkät luennot tai kirjoitusoppaat. Kirjoittamista oppii aina parhaiten lukemalla, ja muiden kirjailijoiden keskeneräisten töiden lukeminen auttaa oivaltamaan, etteivät omat kamalaksi koetut raakileet ehkä sittenkään ole sen kamalampia kuin muutkaan.

Espoossa Sellon kirjastossa alkaa 7.7.2016 kirjoittajapiiri, joka on avoin kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille aikaisemmasta kirjoittamiskokemuksesta riippumatta. Lisätietoja aikatauluista ja piiriin osallistumisesta löydät Sellon kirjaston tapahtumasivulta.