Editointipäiväkirja, osa 3

Törmäsin erääseen erityisen hankalaan kohtaukseen, joka on pysäyttänyt kirjoittamisen lähes täysin. Tiedän tässä vaiheessa, mitä teksti tarvitsee, mutta sanojen löytäminen vie paljon aikaa ja pohdintaa. Saan yhtenä iltana kolmessa tunnissa paperille ehkä kaksisataa sanaa sekä kylkiäisenä päänsäryn, joten on parempi antaa tarinan levätä vähän aikaa siihen asti, että se kypsyy jossakin mieleni perukoilla.

Sillä välin olen taas palannut täyttämään vapaat puolituntiseni opiskelulla. Kuuntelen nykyään paljon kirjoittamiseen liittyviä podcasteja, ja eilen tajusin vihdoin syöttää tekstikenttään hakusanan "editing". Niinpä löysin Writershipin podcastin, puolituntisen ohjelman jossa kaksi editoria lukee heille lähetetyn tekstinäytteen ja esittää ehdotuksia tekstin parantamiseksi. Pidän podcastin formaatista siinä, että saan kuulijana pohtia parannusehdotuksia ensin ja sitten kuulla ammattilaisen mielipiteen niin, että voin verrata omia käsityksiäni niihin ja tarpeen tullen korjata tai laajentaa omia suunnitelmiani.

Kuten tavallista olen myös taas etsinyt uusia kirjoja. Löysin oppikirjan, joka on pääasiassa suunnattu kustannustoimittajille, mutta joka hyvin vastaa niitä tarpeita joita itselläni tällä hetkellä on. Scott Nortonin Developmental Editing: A Handbook for Freelancers, Authors, and Publishers on viihdyttävä ja opettavainen. Norton käy hyvin yksityiskohtaisesti läpi, mitä kustannustoimittaja hakee kirjalta ja miten hankalaa käsikirjoitusta voi lähestyä järjestelmällisesti tuodakseen siitä esiin tekstin ydinviestin. Lukuun 4 mennessä Developmental Editing on käsitellyt lähinnä tietokirjallisuutta, mutta se ei oikeastaan haittaa minua lainkaan, sillä tietokirjoissa ja omaelämänkerroissa on helpompi hahmottaa teesit ja teemat kuin kaunokirjallisuudessa.

Useimmissa kaunokirjoissa on jokin viesti tai punainen lanka, jota kaikki muut tarinan elementit valottavat, enkä ollut missään vaiheessa kirjoittanut sitä selkein sanoin itselleni ylös mihinkään. Oman tekstin liika analysointi tuntuu herkästi joko liian kaupalliselta tai liian taideteoreettiselta (tai mahdollisesti luovuutta rajoittavalta, riippuen henkilön näkökulmasta), joten olin -- turhaan -- pelännyt mennä astetta syvemmälle tekstiin ja ilmaista suoraan, mitä tarinaa olen oikeastaan kertomassa.

Ehkä teeman määrittely auttaa myöhemmin myös selkeyttämään tuota hankalaa kohtausta, johon kompastuin.