Mikä siis teki Mad Maxista niin järisyttävän elokuvan? Kaiken kukkuraksihan Mad Max vielä rikkoo lukuisia tarinankerronnan hyväksi todettuja sääntöjä. Jos aloitteleva kirjailija kuvailisi kustannustoimittajalleen tämänlaisen idean ("Siinä on alusta loppuun pelkkää toimintaa, tuskin mitään dialogia ja paljon räjähdyksiä. Maailma on lukijalle vieras, eikä sitä selitetä missään. Siitä tulee mahtava!"), kustannustoimittaja varsin suurella todennäköisyydellä neuvoisi tätä unohtamaan koko jutun. Mad Maxin ohjaaja George Miller ei suinkaan ole mikään aloittelija, mutta mistä oikeastaan on kyse?
1. Yksinkertaisuus
Ensimmäisellä katsontakerralla pääni oli vielä niin pyörällä, etten oikeastaan juuri pysähtynyt ajattelemaan tätä asiaa, mutta kun Mad Maxin jytinää ja jyskettä oikein pysähtyy katsomaan, sen kuvaustyyli on paikoin suorastaan karua. Kamera keskittyy tasaisin väliajoin yhteen ainoaan yksityiskohtaan: auton puskuriin, hiekkadyyneihin, henkilön kasvoihin. Koko elokuvan läpi fokus pysyy tiukasti ruudun keskipisteessä, minkä seurauksena katsoja ei missään kohden hämmenny näkemästään vaan pystyy keskittymään tulkitsemaan näkemäänsä sen sijaan, että eksyy ihmettelemään, mitä kuvassa on meneillään.Sama yksinkertaisuuteen pyrkiminen näkyy myös dialogissa, ja on mahdottoman vähän. Hahmot puhuvat vain välittääkseen kaikkein tähdellisimmät juonen elementit ja kaikki muu tapahtuu ruumiinkielen kautta. Ruumiinkieltä taas ymmärrämme aivan vaistomaisesti. Tämä vähäeleisyys onkin yksi niistä syistä, miksi pidän Mad Maxista niin kovasti. Päätös leikata pois kaikki ylimääräinen tuo juuri sopivasti hiljaista arvokkuutta, joka korostaa tunteiden merkitystä juuri siksi, että niitä ei osoitella tai suurennella vaan yksinkertaisesti näytetään sellaisena, kuin hahmot sen kokevat.
Kolmas edellisiin liittyvä Mad Maxin hämmästyttävämmistä piirteistä on se, kuinka jokaiselle tarinan elementille annetaan riittävästi aikaa siitä huolimatta, koko elokuvan aikana on vain kaksi varsinaista hengähdystaukoa. George Millerillä ei ole kiire siirtyä kohtauksesta seuraavaan, vaan edellinen kohtaus käsitellään ensin riittävän huolella, mikä osaltaan helpottaa tarinan seuraamista.
2. Vahva visuaalinen kieli
Mad Maxin estetiikka on sellainen, että kaikki eivät tule siitä pitämään eivätkä luultavasti voikaan pitää. Elokuvan väriskaalaan kuuluvat ruosteenpunainen, hiekankeltainen, öljynmusta, ja yönsininen -- ja siihen värit melkein jäävät. Ympäristö vilisee kromia ja kolhuista peltiä, verta ja irvokkaita kasvoja, pääkalloja, liekkejä ja konekivääreitä. Samalla kuitenkin jokaisella esineellä ja symbolilla on tarkoitus, jota katsoja voi halutessaan pysähtyä tulkitsemaan syvemmin, tai jonka tämä voi yksinkertaisesti hyväksyä osaksi Mad Maxin maailmaa oikeastaan menettämättä mitään, sillä kohtaamme näitä esineitä jatkuvasti omassa elämässämme ja näin ollen voimme käyttää omia kokemuksiamme täyttämään selittämättä jätettyjä aukkoja. Meille riittää kun ymmärrämme jollakin alkukantaisella tasolla, että elokuvan päävihollinen Immortan Joe on paha koska hän polttomerkitsee väkensä pääkallolla, ja että Max Rockatansky on jollei hyvä niin ainakin kannatettava sankari siksi, että hän pakenee Immortan Joen luota. Pienempiä yksityiskohtia elokuva tietysti vilisee ja niiden esiin poimiminen on aivan omanlaisensa nautinto.3. Rajattu näkökulma
Vaikka elokuvassa on henkilöitä jotka kuljettavat juonta eteenpäin usein enemmän kuin Max itse (oikeastaan Max vaikuttaa usein sivustakatsojalta omassa elokuvassaan, mutta hänellä onkin paljon yksinkertaisemmat motiivit kuin muilla tarinan henkilöillä), katsojalle välittyvä kokemusmaailma on sidottu Maxiin niin tiukasti, kuin se elokuvaformaatissa on mahdollista. Kirjallisuudessa tekninen termi tälle olisi rajoittunut kolmas persoona (eng. third person limited), eli yleisö ratsastaa kaiken aikaa sen henkilön pään sisällä, jonka näkökulmasta tarina on kerrottu. Tämä on Mad Maxissa kuvattu hyvinkin konkreettisesti. Kun Maxin korvat alkavat soida, niin alkavat meidänkin. Aistiharhat ovat hyvin yleisesti käytetty tekniikka valkokankaalla, mutta paljon harvemmin katsoja jakaa päähenkilön tinnituksen. Tämän kaltaiset pienet asiat tekevät Maxiin samaistumisesta astetta helpompaa ja saavat vaaran tunnun piirun verran henkilökohtaisemmaksi.4. Toiminta tukee tarinaa, tarina toimintaa
Uskaltaisin väittää, että Mad Maxissa ei ole formaatistaan huolimatta yhtäkään ylimääräistä toimintakohtausta. En halua tässä paljastaa elokuvan varsinaista juonta, sillä minulle jo tarinan teemat olivat miellyttävä yllätys jota en halua pilata keltään. Sen verran haluan kuitenkin sanoa, ettei Mad Max juonellisesti ole autoelokuva. Tarina ainoastaan sijoittuu maailmaan, jossa autot ovat elinehto.Vaikka Mad Max rikkoo useita muita perussääntöjä, se seuraa tarkasti syyn ja seurauksen lakia. Henkilöiden päätöksillä on selkeät ja välittömät seuraukset, jotka sysäävät heidät tilanteeseen, jossa heidän taas täytyy tehdä uusi päätös. Kaikki lähtee liikkeelle yhden naisen päätöksestä, ja lopulta kaikki palaa takaisin tuon naisen päätökseen. Näiden päätösten välissä myös Max tekee valintansa, ja kuten monissa tarinoissa juuri tämä on se asia, joka muuttaa häntä ja lopulta kääntää hänen elämänsä uuteen suuntaan. Missään vaiheessa ulkopuolisilla voimilla ei ole sanottavaa siinä, minkälainen kohtalo näillä henkilöillä on.
Lopuksi
En voi taata, että kaikki ymmärtäisivät Mad Maxia tai osaisivat nauttia siitä, mutta suosittelen sitä silti kaikille niillekin, jotka eivät tavallisesti tule katsoneeksi toimintaelokuvia ja jotka eivät ole autohulluja. Aivan yksin en suositukseni kanssa ole, sillä elokuva on saanut Rotten Tomatoes -verkkosivun mukaan elokuva-arvostelijoilta valtavan hyvät arvostelut (tomaattikielellä 98% fresh, sijoittaen Mad Maxin toimintaelokuvien toplistan toiselle sijalle) ja jopa yhdeksältä kymmenestä katsojasta positiivisen vastaanoton. Jotakin Mad Max: Fury Road siis väistämättä tekee oikein, ja meidän tarinankertojien tehtäväksi lankeaa selvittää, mistä elokuvan menestys on peräisin.Mad Max on poistumassa elokuvateattereista aivan näinä päivinä, joten äkkiä kirmaamaan ostamaan liput, kun tilaisuus vielä on tarjolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti