9. tammikuuta 2015

Näin vältät yleisimmät virheet lähettäessäsi käsikirjoituksesi kustantamoon



Käsikirjoituksen matka pöytälaatikosta kirjakaupan hyllyyn on monelle kirjoittajalle mysteeri. Monet tekevät virheitä lähettäessään käsikirjoituksensa kustantamoon. Hylätyksi tuleminen lannistaa ja laskee motivaatiota yrittää uudelleen myöhemmin, ehkä toisella tarinalla. Pyrin tässä postauksessa paitsi selittämään, mitä käsikirjoitukselle käytännössä tapahtuu, myös neuvomaan, miten välttyä yleisimmiltä aloittelijan virheiltä. Monet neuvoista ovat peräisin kirjailija Brandon Sandersonilta, jolta löytyy useita erinomaisia luentoja ja podcasteja aiheesta.

1. Älä ajattele itseäsi nälkäisenä taiteilijana, vaan yrittäjänä

Kirjallisuus on bisnestä, jossa sinun odotetaan osaavan toimia ammattilaisen tavoin.

Sinä olet yrittäjä, jolla on tuote, jonka myymiseen etsit liikekumppania. Sinun on vapauduttava ajatuksesta, että olet kärsivä taiteilija, joka on valmis ottamaan kaksi senttiä ja pähkinän nähdäksesi nimesi kirjakaupan hyllyllä. Tämä näkökulman muutos on minusta suureksi avuksi [kustannussopimuksen löytämisessä].
— Brandon Sanderson, BYU:n luovan kirjoittamisen luento

Ammattilaisena sinun odotetaan tuntevan kirjallisuusalaa. Vaikkei sinun tulisikaan yrittää kirjoittaa sitä, mikä myy, sinun kuuluu olla tietoinen siitä, mitä tällä hetkellä julkaistaan. Sinun tulee olla valmis aktiivisesti myymään tuotettasi eli kirjaasi esimerkiksi kirjamessuilla ja sosiaalisessa mediassa. Toimiessasi kustantajan kanssa ajattele heitä kollegoina ja liittolaisina, ja kohtele heitä sen mukaisesti.

Bisnesajatteluun kuuluu myös se, että sinun on oltava valmis kuuntelemaan markkinoinnin ammattilaisia heidän omalla alallaan. Älä ajattele liikaa kirjasi kansia tai kirjoita vetävää mainoslausetta kirjastasi itse. Kirjan kansien tarkoitus on olla eräänlainen elokuvajuliste, joka houkuttelee kuluttajan ostamaan kirjan, ei toimia luovan ilmaisusi jatkeena. Kustannustoimittaja ei myöskään osta käsikirjoitusta sinulta mainoslauseesi perusteella, vaan pohjautuen yksinomaan käsikirjoituksen meriitteihin.

2. Tutki tarkoin, kenelle lähetät käsikirjoituksesi

Tämä neuvo on kaksiosainen. Ensinkin sinun täytyy perehtyä siihen, mikä kustannusyhtiö julkaisee mitäkin. Mene kustantajan verkkosivuille tai kirjastoon ja ota selvää, mitä genrejä kustantaja julkaisee. Minkä ikäisille kirjat on tarkoitettu? Ovatko ne tietokirjoja, dekkareita vai fantasiaa? Yhdistääkö kirjoja toisiinsa jokin teema, kuten yhteiskunnalliset arvot tai tarinoiden sisältö? Jos sinulla on mahdollisuus olla yhteydessä kustantajaan suoraan, tämä on ensimmäinen kysymys, jota sinun kuuluu kysyä heiltä: "Minkälaisia kirjoja kustannatte?" Kiinnitä myös huomiota siihen, onko kustannusyhtiö jo julkaissut kirjan, joka on samanlainen kuin sinun kirjasi. Jos näin on käynyt, kustantaja tuskin haluaa kirjaasi edes, vaikka se sopisi heidän kustannusohjelmaansa.

Saman kustannusyhtiönkin sisällä on kuitenkin eroja. Sillä on suuri merkitys, kuka kustannustoimittajista lukee käsikirjoituksesi. Sinulla on kustannusyhtiössä yleensä vain yksi mahdollisuus, joten käytä se hyvin. Ota selvää, keitä kiinnostamassasi kustannusyhtiössä työskentelee. Selvitä, mistä kirjasta kukin kustannustoimittaja on vastuussa. Kustannustoimittaja on kustannusyhtiössä se henkilö, joka on kirjailijalle tärkein. He toimivat yhteyshenkilönä kirjailijan ja kustannusyhtiön välillä, editoivat heidän käsikirjoituksensa ja ovat myös vastuussa uusien kirjailijoiden löytämisestä. Heidän työnsä on löytää sinut, mutta sinun täytyy auttaa heitä. Ota selvää, vierailevatko kustannustoimittajat paneeleissa tai pitävätkö he blogeja. Tutustu heidän kirjamakuunsa ja heidän mielipiteisiinsä kirjallisuusalasta yleensä. Mitä genrejä he lukevat ja julkaisevat? Mistä he pitävät?

Jos sinulla on tilaisuus tavata kustannustoimittaja kasvokkain, älä kysy heiltä, haluavatko he lukea käsikirjoituksesi. Sen sijaan kysy heiltä, minkä parissa he sillä hetkellä työskentelevät. Anna heidän kertoa sinulle pian ulos tulevista kirjoista. Kysy heiltä siitä, miten he editoivat heille saapuvia käsikirjoituksia (näissäkin on yksilöllisiä eroja). Kustannustoimittaja saattaa pian kysyä sinulta, oletko kirjailija, jolloin voit kertoa heille lyhyesti, mitä olet kirjoittanut. Jos teillä on paljon yhteistä, kustannustoimittaja voi antaa sinulle yhteistietonsa ja voit lähettää käsikirjoituksesi suoraan hänelle.

Usein kustannustoimittajien yhteystiedot löytyvät myös kustantajan verkkosivuilta. Perehdy tarkoin kustantajan ohjeisiin käsikirjoituksen lähettämisestä. Jos voit lähettää käsikirjoituksesi suoraan tietylle kustannustoimittajalle, tee niin.

3. Perustele saatekirjeessäsi, miksi haluat työskennellä tämän kustantajan kanssa

Huomaa, etten kirjoittanut "miksi he haluavat sinut". Kysymys on, miksi sinä haluat heidät. Kustannussopimus on liikesuhde, jota sinä tarjoat ja jonka he voivat hyväksyä tai olla hyväksymättä. (Tästä kuitenkin varoituksen sana: Älä ole liian varma omasta käsikirjoituksestasi. Kilpailu käsikirjoitusten välillä on kovaa, eikä heillä ole mitään tarvetta hyväksyä sinua edes, vaikka pitäisivät tekstistäsi, jos kanssasi on hankala työskennellä. Käsikirjoituksesi on CV:si, ja kustantaja sinun potentiaalinen työnantajasi.)

Saatekirjeessäsi tulee aina ilmetä kirjasi genre ja kohderyhmä. Sen lisäksi kirjan teemat ovat hyvin tärkeät. Käytä hyväksesi tietojasi siitä, minkälaisista kirjoista kustantaja on kiinnostunut ja vertaa käsikirjoituksesi sisältöä - sekä myös itseäsi - heidän kiinnostuksensa kohteisiin. Tämä on vielä tärkeämpää, kun lähetät käsikirjoituksesi suoraan tietylle kustannustoimittajalle. Viittaa saatekirjeessäsi kirjoihin, joiden parissa kustannustoimittaja on työskennellyt, ja kerro mielipiteesi niistä. Perustele näin, miksi kustannustoimittaja kenties pitäisi myös sinun käsikirjoituksestasi.

Saatekirjeeseen voi myös liittää kaksi- tai kolmesivuisen synopsiksen kirjan tapahtumista. Jos olet kaavaillut tarinalle jatko-osia, liitä mukaan synopsis koko kirjasarjasta. Synopsiksen kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, johon kannattaa perehtyä huolella ennen sen kirjoittamista. Verkosta löytyy runsaasti englanninkielisiä ohjeita hakusanoilla "novel synopsis".

Älä koskaan lähetä samaa saatekirjettä kahdelle eri kustantajalle. Muotoile se aina vastaamaan juuri kyseisen kustannusyhtiön- tai toimittajan tarpeita.

4. Noudata kustantajan ohjeita käsikirjoituksen lähettämisessä — ei vähempää, ei enempää

Lue kustantajan verkkosivuilla olevat ohjeet tarkoin. Jollei ohjeita löydy, noudata yleisiä hyviä tapoja käsikirjoituksen lähettämisen suhteen, tai kysy ohjeita suoraan kustantajalta. Lähetä käsikirjoitus paperisena kirjekuoressa jollei toisin ole ohjeistettu. Älä taita papereita, ja muista liittää kaikkiin liitteisiin nimesi ja osoitetietosi. Käytä selkeää fonttia (Courier tai Times New Roman) ja riittävää riviväliä (1,5 Wordissa). Älä muuta tekstinkäsittelyohjelmasi oletusmarginaaleja tai sarkainasetuksia.

Tämä saattaa olla yleisempää Yhdysvalloissa, mutta monet kirjoittajat pyrkivät parantamaan käsikirjoituksensa mahdollisuuksia monilla keinoilla, joilla ei ole mitään tekemistä itse käsikirjoituksen laadun kanssa. Älä käytä värikästä paperia, älä liimaa suloisia kissakuvia kirjekuoreen. Älä suihkuta hajuvettä käsikirjoituksellesi. Älä myöskään taittele tai käännä käsikirjoituksen sivuja siinä toivossa, että näkisit, miten pitkälle kustannustoimittaja on käsikirjoituksen lukenut... jos ylipäänsä saat sen takaisin. Suomessa monet kustannustoimittajat eivät palauta heille lähetettyjä käsikirjoituksia.

Perehdy kustantajan käsittelyaikoihin. Kun aika on kulunut loppuun, voit kohteliaasti tiedustella puhelimitse tai sähköpostilla, onko käsikirjoituksesi saapunut perille ja onko se jo käsitelty. Älä kysy, onko kustannustoimittaja lukenut käsikirjoituksesi, sillä todennäköisesti hän ei ole lukenut sitä eikä tule lukemaankaan, ellei hän todella pidä siitä. Kustannustoimittaja näkee hyvin nopeasti käsikirjoitukseen tarttuessaan, onko sillä mahdollisuus tulla julkaistuksi.

5. Pidä kirjaa siitä, kenelle olet lähettänyt käsikirjoituksesi

Jos kustannusyhtiö on kerran hylännyt käsikirjoituksesi, he eivät useinkaan halua nähdä sitä uudelleen. Kirjaa ylös, kenelle olet käsikirjoituksesi lähettänyt ja milloin. Jos saat heiltä vastauksen, kirjoita myös ylös heidän antamansa palautteen. Voit lähettää samalla kustantajalle eri käsikirjoituksen jos haluat, mutta ongelma saattaa olla tyylissäsi, ei tarinassasi. Kustannustoimittaja voi auttaa kirjailijaa tekniikassa, kuten juonen rakenteessa ja rytmityksessä, mutta hän ei voi opettaa tälle kuinka käyttää ns. "ääntään" eli sitä, miten sujuvaa heidän proosansa on. Kirjailijan ääni on yksilöllinen juuri hänelle ja vaikka sitä voi jossakin määrin opetella ja hioa, kustannustoimittaja ei voi tehdä sitä hänen puolestaan *.

Mitä tapahtuu, jos kustantaja kiinnostuu käsikirjoituksestasi?

Kun käsikirjoitus päätyy kustannustoimittajan käsiin, hän tutustuu siihen ensin itse. Hän ensin vain selailee sitä ja lukee sivun sieltä täältä, ja jos teksti miellyttää häntä hän usein ottaa käsikirjoituksen kotiin ja lukee sen kokonaan. Tämän jälkeen hän saattaa pyytää myös kollegaansa lukemaan sen ja ilmaisemaan mielipiteensä. Jos käsikirjoitus miellyttää, käsikirjoitus täytyy "myydä" muulle kustannusyhtiölle. Kustannustoimittaja voi esimerkiksi joutua perustelemaan kustannuspäällikölle, miksi käsikirjoitus kannattaa julkaista. Varsinaiseen kustannuspäätökseen osallistuvat kustannuspäällikkö ja mahdollisesti markkinoinnin ammattilainen, joka antaa arvion siitä, kuinka paljon kirjan voi arvella myyvän. Jos käsikirjoitus tässä vaiheessa saa vihreää valoa, kustannusyhtiö ottaa yhteyttä kirjailijaan.

Kirjailijalle tarjotaan kustannussopimus, jonka hän voi joko hyväksyä tai hylätä. Sopimus on laillinen sitoumus ja kannattaa aina tarkastuttaa lakimiehellä tai muulla lakitiedon ammattilaisella. Sopimuksessa tulee käydä ilmi, mitkä oikeudet kirjailija luovuttaa kustannusyhtiön käyttöön (ja mitkä hän pitää itsellään) ja mitkä sopimuksen ehdot ovat. Suomessa Kirjailijaliitto valvoo kirjailijoiden oikeuksia ja tarjoaa myös omaa lakimiestään kirjailijan avuksi. Sopimukset käsitellään liitossa luottamuksellisesti.

On hyvä muistaa, että sopimus on vain tarjous, josta on mahdollista neuvotella. Sopimuksen sisällön tulee miellyttää molempia osapuolia, ja molempien tulee myös ymmärtää, mistä ollaan sopimassa. Usein kustantaja kutsuu kirjailijan keskustelemaan sopimuksesta, minkä jälkeen kirjailijalla tulee olla aikaa tutustua siihen vielä omalla ajallaan. Kustannussopimukseen ei kannata koskaan rynnätä, eikä huonoon sopimuksen koskaan kannata tarttua. Erityisen tärkeää on laskea, kuinka kirjailijan palkkio lasketaan, ja mitä oikeuksia hän säilyttää itsellään esimerkiksi käännösten suhteen.

Lue myös

Suomen suurimmat kustantajat 2018

Minkälainen on hyvä saatekirje?

Runokokoelman syntyvaiheista: haastateltavana Vesa Haapala

Aikaa, rahaa ja uskallusta — matka indiekirjailijaksi

Viisi ja puoli kantapään kautta oppimaani asiaa

Mitä merkitsee olla bestseller-kirjailija Suomessa?

HS.fi 20.6.2015: Haluatko kirjailijaksi? Älä lähetä käsikirjoitusta näin

Studio55.fi 23.05.2013: Kustantamo: Harva teksti valitaan kirjaksi – Helmet kyllä löydetään




* Kuulin kerran, että periaatteessa minkä tahansa käsikirjoituksen voi muokata kustannuskelpoiseksi. Kyse on ennekin siitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa tähän uppoaisi. Kustannustoimittaja ei siis välttämättä mieti, onko teksti riittävän hyvä, vaan kuinka kauan sen hiomiseen kuluisi.

7. tammikuuta 2015

Kirjoittamispäiväkirja, osa 10

Maailmassa on varmasti niitäkin, jotka kylmän tyynesti kirjoittavat tarinansa auki eivätkä anna luovan työn hetkauttaa itseään, mutta minulle se on hyvin erilaista. Suhtaudun tunteiden heilahteluuni lähinnä huvittuneisuudella, mutta huomaan myös omien mielialojeni ymmärtämisen olevan välttämätön osa kirjailijaksi oppimista.

Kuten edellisessä Päiväkirjan (http://www.kirjailija.blog/2014/06/kirjoittamispaivakirja-osa-9.html) osassa kerroin, olen alkanut opetella outlinen käyttöä apuna kirjoittamiseen. Yksityiskohtainen suunnitelma juonen kulusta ja tärkeistä yksityiskohdista on yllättävän vapauttava, sillä se yksinkertaistaa kirjoittamisessa esiin tulevat ongelmani paljon pienempiin osiin. On paljon helpompaa kirjoittaa itsensä kohdasta A kohtaan B, sen sijaan että yrittää löytää reittinsä suoraan A:sta D:hen.

Jossakin kohtaa kuitenkin huomasin, että ABCD-ajattelu oli hyvin haitallista kirjoittamiselleni. Tekstini tuntui harmaalta ja tunteettomalta. Se oli liian mekaanista listan pisteiden seuraamista. Minun piti palata pari askelta taaksepäin, tarkastella vanhempia versioita samasta kohtaukseata ja yhdistellä niitä, ennen kuin olin taas tyytyväinen. (Mikä pahempaa, olin jo kirjoittanut erittäin hyvän outlinen erään henkilön tunnekehityksestä juoneen liittyen ja sitten unohtanut sen. Lisää muokkaamista! Tulos oli kuitenkin erinomainen.) Ongelmani ratkesi vasta, kun otin listani ja kirjoitin samat tapahdumat yksityiskohtineen auki proosana.

Sitten murtauduin ulos outlinestani. Ja taas. Ja taas. Täydelliseksi luulemani suunnitelma hajosi kelvottomaksi kohdissa, joissa en uskonut ongelmia olevan. Kun päästän henkilöhahmot tarinaan he lähettävät sen yhtäkkiä tangenttina väärään suuntaan yksinkertaisesti olemalla omat itsensä. Joskus kyse on jostakin niinkin pienestä, kuin sanavalinnasta. Kirjoittamiseeni on syntynyt eräänlainen spiraali: tee suunnitelma, kirjoita, riko suunnitelma, tee uusi suunnitelma ja niin edelleen. Hämmästyttävää kyllä se toimii. Joskus huomaan kirjoittavani jotakin täysin suunnitelmatonta, jolloin kirjoitan siitä synopsiksen outlineen editointia varten. Usein huomaan myös toistavani samoja teemoja moneen kertaan: kahdella kohtauksella on sama funktio ja lukija aivan varmasti huomaisi yrittäväni ohjailla häntä tiettyyn suuntaan, jos sama teema putkahtaa esiin yhä uudestaan. Löysin itseni poistamasta erään hahmon kokonaan vaikka se merkitsikin, ettei eräs mysteeri ehkä heti selviäkään.

Joskus jopa kiukuttelen omille hahmoilleni. "Miksi sinun täytyy olla tuollainen?" minä ärähdän heille. He eivät tietenkään kuuntele vaan tekevät oman päänsä mukaan kuitenkin -- niin kuin heidän pitääkin, vaikken pitäisi siitä. Kun hahmo kerran on kasvanut romantikoksi, minun on turha valittaa siitä, kun hän tuo romanssinsa tarinaani. Minun täytyy vain purra hammasta ja kirjoittaa se auki. Valitan heistä aviomiehelleni, joka onneksi tuntee minut riittävän hyvin tietääkseen, mitä tehdä. (Hän kuuntelee ja nyökkäilee ja sanoo jotakin, jonka olisi pitänyt olla minulle itsestäänselvyys, ja lähettää minut takaisin kirjoittamaan.)

Alan nähdä kirjoittamisessani myös enemmän säännönmukaisuutta, kuin aiemmin. Nuorena vain istuin ja kirjoitin enkä juurikaan ajatellut, nyt istun ja ajattelen enkä juuri kirjoita. Hyvästä suunnitelmasta on tullut minulle elinehto. Käyn tarinan läpi huolella useaan kertaan ja etsin siitä vikoja kuin täiharjalla. Synopsiksen kirjoittaminen vapauttaa minut kokeilemaan eri suuntia käyttämättä niihin enemmän aikaa, kuin on tarpeen. Hylkään monet ideat sillä hetkellä, kun olen aikeissa lausua ne ääneen. Suunnittelulle aivan yhtä välttämätöntä on puhua tarinasta jatkuvasti. Joillekin kirjoittajille tämä ei kuulema sovi, sillä heille tarina on jo kerrottu sillä hetkellä, kun joku on kuullut sen. Ensimmäinen luonnos kannattaakin usein kirjoittaa jollei salaa, niin ainakin salaillen. Ensimmäisen luonnoksen ei tarvitse olla kaunis, eikä varsinkaan salonkikelpoinen. Minulla ensimmäinen luonnos on pääsääntöisesti se, minkä kirjoitan käsin. Kirjoittaessani muistikirjaan minulla ei ole tarvetta kaunistella tekstiä, eikä toisaalta vältellä rönsyilyä tai yliampuvia kielikuviakaan. Kun suljen kirjan, voin unohtaa luonnoksen kokonaan, ja saatankin kirjoittaa saman kohtauksen moneen kertaan ennen sen siirtymistä teksitiedostoon. (Välillä löydän arkistoni kätköistä varsinaisia helmiä. Useammin kuitenkin löydän epäonnistuneiden kokeilujen polun, jota en muista ollenkaan kulkeneeni.)

Tällä hetkellä harjoittelen taas selviämistä tunteesta, jota kuvaa parhaiten synnytyksen jälkeinen masennus. Olen hautonut jotakin osaa tarinasta niin kauan että olen tottunut ajattelemaan, ettei se koskaan valmistu. Yhtäkkiä se pyörähtääkin ulos ja minun täytyy alkaa ajattelemaan, mitä olen seuraavaksi tekemässä.

Valmiiksi saaminen voi olla tyhjän paperin kammoa kauhistuttavampi kokemus.

Mitä muut lukevat