Kurkistuksia kustantajan kulissien taakse

Yksi suurista heikkouksistani on nimimuisti, ja tämä kostautui tavallista huolellisemmin viime vuoden Helsingin Kirjamessuilla, jossa muistiinpanoihini ei päätynyt kuin aivan muutama nimi. Osallistujien nimet kyllä mainittiin messujen tapahtumaesitteessä, mutta kasvojen yhdistäminen nimeen olisi langennut suurilta osin pelkäksi arvailuksi. Niinpä alla olevia tietoja ei valitettavasti ole mahdollista minun osaltani seurata tiettyyn henkilöön tai kustantajan edustajaan, mutta minua ahkerampi googlaaja voi varmasti löytää ainakin osan merkinnöistä muiden messukävijöiden blogeista.

Muistiinpanoni painottuivat teemoihin, jotka kiinnostivat itseäni, eli kirjailijan elämä, kustannusyhtiön arki ja kustannustoimittajan suhde kirjailijaan. Yhtä paneelia lukuun ottamatta näitä teemoja ei käsitelty omana kokonaisuutenaan, vaan haastattelijoiden pyynnöstä kustannusyhtiön edustajat ja kirjailijat päätyivät jakamaan pari lausetta sieltä täältä. Näiden sirpaleiden kokoaminen muotoon, josta on alkuperäisiä kommentteja kuulemattomalle hyötyä, on aiheuttanut minulle runsaasti päänvaivaa ja on syynä sille, miksi julkaisen muistiinpanoni niin myöhään ja luultavasti varsin hajanaisesti jäsenneltynä. Suosittelen kirjamessuilla käymistä kaikille kirjoista ja kirjoittamisesta kiinnostuneille. Muiden kokemuksista lukeminen ei ole millään lailla verrattavissa elämykseen, jonka saa viettäessään pari päivää uppoutuneena kirjallisuuteen tuhansien muiden kirjoja rakastavien kanssa.

Kustannustoimittajista ja heidän rooleistaan

Minulle yksi voimakkaiten mieleen jääneitä muistoja oli nähdä kirjailija ja näiden kustannustoimittaja yhdessä keskustelemassa työstään. Vaikka kirjailijan suhde kustantamoon - ja sitä kautta kustannustoimittajaan - vaihtelee, olin hämmästynyt siitä, miten syvä toveruus kustannustoimittajan ja kirjailijan välillä voi olla ja miten voimakas emotionaalinen tuki hyvä kustannustoimittaja on kirjailijalle. En usko olevani ainut, jolle kirjoittajafoorumeita kolunneena on syntynyt mielikuva katkerasta, ylikriittisestä kustannustoimittajasta, joka työhönsä kyllästyneenä hylkää työn toisensa perään milloin milläkin tekosyyllä. Todellisuus on, että kustannustoimittajat (ainakin ne, jotka innoissaan esiintyvät kirjamessuilla) rakastavat kirjallisuutta ja haluavat kovasti löytää uusista käsikirjoituksista ne helmet, joita he itse nauttivat lukea. Eräs kustannustoimittaja sanoi tarttuvansa jokaiseen käsikirjoitukseen odottaen "vau"-tunnetta. Toinen taas sanoi perustelevansa aina itselleen, miksi käsikirjoitusta ei julkaista. Edes todellisille helmille ei kuitenkaan aina ole tilaa, sillä kustantajan kirjavalikoimassa voi jo olla samanlainen kirja tai kirjailija.

Puheista kävi myös kuitenkin selville se valtava materiaalin määrä, jota kustannustoimittajat joutuvat käsittelemään. Yksittäisille käsikirjoituksille ei jää paljon aikaa. Erään sanavalinnan mukaan käsikirjoituksiin "tutustutaan", niitä ei välttämättä varsinaisesti lueta. Hyvin harvoja käsikirjoituksia luetaankaan alusta loppuun. Useimmat kustannustoimittajat tuntuvat suosivan kirjan ensimmäisen parinkymmenen sivun lukemista. Joissakin kustantamoissa toimitus kerää saapuneet käsikirjoitukset yhteen ja käy ne läpi, joista osa siirretään sivuun luettavaksi kokonaisuudessaan. Annettujen lukujen valossa sekä Otavalle että WSOY:lle saapuu noin tuhat käsikirjoitusta vuodessa, mikä merkitsee vajaata kahtakymmentä käsikirjoitusta viikossa. Välit näiden kokousten välillä voivat olla hyvinkin pitkiä, jopa puoli vuotta, minkä vuoksi käsikirjoituksensa lähettäneillä voi olla hyvinkin pitkä jännitys edessä, jos he ovat sattuneet lähettämään tarinansa juuri edellisen kokouksen jälkeen.

Mitä käsikirjoitukselle tapahtuu, kun se on lähetetty kustantamoon?

Otavan arvion mukaan noin viisi tuhannesta heille lähetetystä käsikirjoituksesta päätyvät julkaistaviksi. Tarinassa täytyy olla jotakin, mikä herättää kustantajan mielenkiinnon. Tässä täytyy huomioida, että jokainen kustannusyhtiö on kiinnostunut hieman eri asioista, eli hyväkään tarina ei välttämättä löydä kotia ensimmäiseltä kustantajalta, jonka sen käsittelee. Myös kirjailijalla on henkilönä väliä, sillä kustantajat tapaavat etsiä kirjailijoita, joiden kanssa he voivat sitoutua pitempiaikaiseen suhteeseen.

Kun käsikirjoitus on hyväksytty, kustannusyhtiön rattaat lähtevät käyntiin toden teolla. Käsikirjoitus täytyy ensin editoida, mikä voi tuoda hyvinkin paljon muutoksia alkuperäiseen tekstiin. Kustannustoimittajan tehtävä on auttaa kirjailijaa muotoilemaan tarina parhaaseen mahdolliseen muotoon. Joskus esikoiskirjoissa voi olla paljon korjattavaa, jopa niin paljon, että "alku ja loppu puuttuvat, mutta keskikohta on olemassa". Joskus taas kustannustoimittaja huomaa, että kirjailija on vältellyt itselleen kipeää aihetta, jolloin koko käsikirjoitus saattaa mennä uusiksi. Kirjailijan tehtävä on joko "ostaa tai torjua" kustannustoimittajan ehdotukset. Vaikka prosessia on kuvattu myös lukuisin negatiivisin sanankääntein, toisille editointi tuntuu jopa vapauttavalta.

Kirjan julkaisuun osallistuvat myös lukuisat muut henkilöt, kuten kustannuspäälikkö, jolla on sanansa mm. käsikirjoituksien julkaisussa; graafikoilla, joiden työ on mm. selvittää, mitä eri tahot oikeastaan kirjan kansilta ja muilta grafiikoilta haluavat; markkinoinnin väki ja viestintäpäälikkö, joka yrittää kiinnittää median huomion tuleviin kirjoihin. Lopullinen kirjan ulkomuoto käy siis monien käsien kautta ja on monessa mielessä paljon enemmän, kuin vain kirjailijan itsensä työn tulos.

Joskus kustantamon sisäiset aikataulut voivat olla aika hurjia. Kuusi kuukautta ennen kirjan julkaisua mainonnan täytyy jo alkaa, ja se myös alkaa oli käsikirjoitus valmis tai ei. Katja Ketun mukaan on kirjailijan näkökulmasta hämmentävää, kuinka aikaisin täytyy jo olla jotakin näytettävää. Kustantamon työ voi siis olla tosi nopeaa, jopa niin, että käsikirjoitus editoidaan aivan viime hetkellä ja lähetetään kustantamon sisällä eteenpäin. Ennakkomyynnissä jopa päivämäärä voi olla jo ennalta julkaistu, ja välillä käykin niin, ettei käsikirjoitus yksinkertaisesti valmistu ajallaan. Kirjan painos määräytyy osittain tämän ennakkomyynnin perusteella, osittain sen mukaan, kuinka paljon kustantajan markkinointiväki uskoo sen myyvän.

Kirjailijan urasta haaveilevalle

Neuvoja oli kirjailijan urasta haaveileville paljon, vaikka samat teemat toistuivat usein. Selväksi kävi myös, ettei tekstin teknisellä toteutuksella ole lainkaan yhtä paljon merkitystä, kuin tarinalla itsellään. Hyvä teksti "jollakin tavalla kouraisee", eli vetoaa lukijan tunteisiin. Kaikki muu on korjattavissa, jos kirjailija on siihen valmis.

Kirjailijaksi pyrkivän tulee kirjoittaa paljon, mutta myös lukea paljon. Oman äänen löytäminen on hyvin tärkeää. "Oma ääni" on yksi niitä vähän esoteerisiakin termejä, joita kustannustoimittajat viljelevät, mutta oma tulkintani on, että tämä on suorassa yhteydessä tunteiden ilmaisuun tekstissään. Kirjailijan täytyy olla aidosti oma itsensä ja uskaltaa esittää maailma sellaisena kuin sen itse näkee, sievistelemättä sitä tai pyrkimättä kopioimaan "suurten mestareiden" teoksia. Tämä kiteytyy neuvoihin "rakasta mitä teet" ja "kirjoita siitä, mikä koskettaa". Sanoisin, että niitä kahta seuraten ei päädy kovinkaan harhaan.