Pelasta kissa - ja romaanisi tarinakaari

Yliopiston hakukokeet ovat vihdoin ohi. Tarkoitukseni oli aloittaa kirjoittaminen tulevalla viikolla, mutta minun on myönnettävä etten malttanut odottaa siihen asti vaan lankesin luonnostelemaan jo tällä viikolla - juuri kun minun piti kerrata pääsykokeisiin.

Romaanikäsikirjoitukseni oli jäänyt jumiin tasan puoleen väliin, missä olin huomannut ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, miten tarinakaari kirjoitetaan "alaspäin", eli loppuun. Tämä on minulla vieläkin vasta opittavana, mutta sain eräästä kirjailijayhteisöstä erinomaisen kirjavinkin, joka auttoi minua muuttamaan ongelman epämääräisestä "tämä ei toimi"-tunteesta jäsenneltyyn toimintasuunnitelmaan.

Tulen jatkuvasti yhä tietoisemmaksi siitä, miten tärkeää huolellinen suunnittelu on romaania kirjoittaessa. En kadu sitä, että olen kirjoittanut puolisokkona (tokihan minulla on ollut suunnitelma mihin olen menossa) viitisenkymmentätuhatta sanaa, mutta olen myös hyvin onnellinen siitä, ettei minun tarvitse tehdä samaa toistamiseen. En ole kirjoittanut moneen kuukauteen, koska minulla ei ole ollut selvää suuntaa, johon mennä. Tämä on tavallaan ollut omituista, koska minulla myös on olemassa hyvin selvät etapit jotka tarinan kuuluu seurata. Save the Cat!:ia lukiessani tulin tietoiseksi niistä puutteista, joita suunnitelmassani itse asiassa oli, vaikka olinkin oikeilla jäljillä.

Siispä, back to the drawing board. Välillä tuntuu, etten muuta teekään kuin aloita alusta. Toisaalta tekemällä oppii. Tiedän tarinan kulusta jo riittävästi voidakseni tehdä hyvin perusteellisen suunnitelman siitä, mitä missäkin luvussa tapahtuu. Minua vaivasi jo aikaisemmin se, miten vähän yksityiskohtia pystyin sijoittelemaan tekstiin. Minun olisi joka tapauksessa täytynyt palata tekstissä taaksepäin ja varmistaa, että jokainen vihje ja vivahde ovat mukana. Suunnittelu myös helpottaa ekspositiota, koska pystyn sijoittelemaan tarvittavat tiedot pieninä palasina tasaisesti pitkin tekstiä ennen kuin tarvitsen sitä jossakin kohtauksessa.

Blake Snyder suositteli kohtausten suunnittelemista jotakuinkin näin: Kirjoita paperipaloille tai korteille parilla sanalla mitä jokaisessa kohtauksessa tapahtuu (tein tämän itse Wordissa, koska minulla ei ole paperia eikä kortteja). Muuntele kohtausten järjestystä, poista tai lisää niitä siihen asti, että kokonaisuus toimii. Kirjoita jokaisen kohtauksen alle merkinnät +/- (tunnetila) ja > < (konflikti). Tunnetila-merkinnän yhteyteen kirjoita, miten tunnetila muuttuu kohtauksessa joko positiivisesta negatiiviseksi tai toisinpäin. Konflikti taas merkitsee, mitkä halut tai voimat ovat kohtauksessa ristiriidassa keskenään. Ilman konfliktia ei ole tarinaa, koska konflikti on se, joka ajaa juonta eteenpäin.

Suosittelen kovasti Snyderin kirjaa nille, jotka tarvitsevat selkeämpää rakennetta kirjoittamiseensa. Kirja sopii niin käsikirjoitusta aloitteleville kuin niille, jotka jo ovat kirjoittaneet käsikirjoituksen valmiiksi ja pyrkivät muokkaamaan sitä paremmaksi. En tiedä, miten miten sitä löytyy kirjastoista, mutta ainakin Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupasta se on saatavilla.