Kilpailu ajoista oli tänään kovaa, mutta nautin valtavasti juoksemisesta typotyhjän messuhallin läpi. Olen joka aamu aloittanut päiväni valtavan hyvillä mielin, millä on ollut selkeä yhteys parin minuutin juoksemisen kanssa. Vaikka juoksimme kaikki kilpaa, minusta oli mahtavaa, että nauroimme kaikki siinä samalla. Onhan se nyt hassun näköistä nähdä aloittelevia kirjailijoita kirmaamassa kilpaa kirjamessujen poikki.
Päivän yhtä mieluisa tapaus oli minua uskollisesti jo alusta seuranneen Vaarnan tapaaminen erään esitelmän jälkeen. Olen Vaarnalle kamalan pahoillani todella heikoista dialogilahjoistani. En ollut millään lailla varautunut siihen, että joku tosiaan tunnistaisi minut siitäkään huolimatta, että olin jotenkin leikitellyt ajatuksella. Hölmö "arvaat varmaan kuka olen" -kommenttini oli lähinnä perua siitä, etten todellakaan tiennyt, miten esitellä itseni. Toivottavasti annat minulle anteeksi.
Tänään siis oli Tammen kustannustoimittajan vuoro ja kysymykseni loppuivatkin sen jälkeen sopivasti siihen. Tapaamisesta kerrottakoon, että kustannustoimittaja oli ihmisenä hyvin iloinen ja auttavainen, mutta mielipiteemme fantasiasta eivät tuntuneet käyvän yhtä hyvin yhteen. Tämän sanottuani arvostan myös hänen kommenttiaan siitä, että tarinassani on hyvin monta asiaa meneillään ja tiedän, että se voi muodostua minulle ongelmaksi myöhemmässä vaiheessa. Sitä varten editointi on onneksi olemassa. (Kun muistaisin kuka fantasiakirjailija tämän sanoi, mutta hän kertoi haastattelussa että hänen tekstiinsä oli tuppautunut mukaan ankka. Sitä, oliko sillä ankalla todellista roolia tarinassa vai ei oli vielä mahdotonta sanoa. Näin se kirjoittaminen joskus toimii.)
Minkälainen on hyvä alku?
"Hyvä alku ei uneta lukijaa. Hyvä alku myös yllättä."
Onko prologi hyvä vai huono asia?
Etenkin fantasiassa prologilla aloittaminen on hyvin klisheistä, joten sitä kannattaa välttää.
Mihin kannattaa kiinnittää huomiota käsikirjoitustaan editoidessa?
Ulkopuolinen lukija on kullan arvoinen. Tämän ei tarvitse olla ammattilukija, vaan kuka tahansa ystävä käy. Tekstin täytyy myös antaa hautua, oli se sitten viikko tai kuukausia. Tarkoitus on saada etäisyyttä tekstiin ennen kuin sitä lähtee muokkaamaan. Myöskään yksi editointikierros ei riitä, vaan käsikirjoitus täytyy käydä läpi useaan otteeseen.
Voiko huono saatekirje huonontaa käsikirjoituksen mahdollisuuksia?
"Sanotaan näin, että edes briljantti saatekirje ei pelasta huonoa käsikirjoitusta." (Näitäkin on kuulema käynyt.) Hyvin harvoin saatekirje on "täysihullu". Yleensä riittää, kun kertoo itsestään ja suunnitelmistaan kirjoittamisen uralla. Kovin pitkä saatekirjeen ei pitäisi olla, eli pari liuskaa riittää. Kyllä saatekirjeeseen kuitenkin kannattaa satsata.
Onko tavallisella pulliaisella mahdollisuuksia?
Kyllä tavallisella pulliaisella on mahdollisuuksia, mutta tämänlaiset kirjat eivät yleensä synny hetken mielijohteessa. Kirjailijaksi haluavan on hyvä harjoittaa monenlaista kirjoittamista. Kaikenlaiset kirjoittajakurssit ja kirjoittajaryhmät ovat erittäin arvokkaita. Myös arvostelupalveluita, kuten Nuorisosäätiötä, kannattaa ihan ehdottomasti käyttää.
Mitä Tammi kustantaa? Mikä on Tammen kustannusfilosofia?
Viime aikoina Tammi on vahvasti profiloitunut young adult eli nuorten aikuisten kirjallisuuden kustantajana sekä Suomessa että ulkomailla.
Tammi myös kustantaa aika paljon fantasiaa. (Tästä fantasiasta on sanottava, että Tammen käsitys genrestä tuntui olevan hyvin nuoriin suuntautunut. Oma kiinnostukseni on monimutkaisemmassa, aikuisemmassa fantasiassa, minkä vuoksi emme ainakaan tämän kustannustoimittajan kanssa löytäneet sitä yhteistä säveltä.)
PS. Pahoittelen kirjoitusvirheitäni! Laittakaa ne väsymyksen piikkiin. Korjaan ne sitä mukaan, kun osaan löytää niitä.
Päivän yhtä mieluisa tapaus oli minua uskollisesti jo alusta seuranneen Vaarnan tapaaminen erään esitelmän jälkeen. Olen Vaarnalle kamalan pahoillani todella heikoista dialogilahjoistani. En ollut millään lailla varautunut siihen, että joku tosiaan tunnistaisi minut siitäkään huolimatta, että olin jotenkin leikitellyt ajatuksella. Hölmö "arvaat varmaan kuka olen" -kommenttini oli lähinnä perua siitä, etten todellakaan tiennyt, miten esitellä itseni. Toivottavasti annat minulle anteeksi.
Tänään siis oli Tammen kustannustoimittajan vuoro ja kysymykseni loppuivatkin sen jälkeen sopivasti siihen. Tapaamisesta kerrottakoon, että kustannustoimittaja oli ihmisenä hyvin iloinen ja auttavainen, mutta mielipiteemme fantasiasta eivät tuntuneet käyvän yhtä hyvin yhteen. Tämän sanottuani arvostan myös hänen kommenttiaan siitä, että tarinassani on hyvin monta asiaa meneillään ja tiedän, että se voi muodostua minulle ongelmaksi myöhemmässä vaiheessa. Sitä varten editointi on onneksi olemassa. (Kun muistaisin kuka fantasiakirjailija tämän sanoi, mutta hän kertoi haastattelussa että hänen tekstiinsä oli tuppautunut mukaan ankka. Sitä, oliko sillä ankalla todellista roolia tarinassa vai ei oli vielä mahdotonta sanoa. Näin se kirjoittaminen joskus toimii.)
Minkälainen on hyvä alku?
"Hyvä alku ei uneta lukijaa. Hyvä alku myös yllättä."
Onko prologi hyvä vai huono asia?
Etenkin fantasiassa prologilla aloittaminen on hyvin klisheistä, joten sitä kannattaa välttää.
Mihin kannattaa kiinnittää huomiota käsikirjoitustaan editoidessa?
Ulkopuolinen lukija on kullan arvoinen. Tämän ei tarvitse olla ammattilukija, vaan kuka tahansa ystävä käy. Tekstin täytyy myös antaa hautua, oli se sitten viikko tai kuukausia. Tarkoitus on saada etäisyyttä tekstiin ennen kuin sitä lähtee muokkaamaan. Myöskään yksi editointikierros ei riitä, vaan käsikirjoitus täytyy käydä läpi useaan otteeseen.
Voiko huono saatekirje huonontaa käsikirjoituksen mahdollisuuksia?
"Sanotaan näin, että edes briljantti saatekirje ei pelasta huonoa käsikirjoitusta." (Näitäkin on kuulema käynyt.) Hyvin harvoin saatekirje on "täysihullu". Yleensä riittää, kun kertoo itsestään ja suunnitelmistaan kirjoittamisen uralla. Kovin pitkä saatekirjeen ei pitäisi olla, eli pari liuskaa riittää. Kyllä saatekirjeeseen kuitenkin kannattaa satsata.
Onko tavallisella pulliaisella mahdollisuuksia?
Kyllä tavallisella pulliaisella on mahdollisuuksia, mutta tämänlaiset kirjat eivät yleensä synny hetken mielijohteessa. Kirjailijaksi haluavan on hyvä harjoittaa monenlaista kirjoittamista. Kaikenlaiset kirjoittajakurssit ja kirjoittajaryhmät ovat erittäin arvokkaita. Myös arvostelupalveluita, kuten Nuorisosäätiötä, kannattaa ihan ehdottomasti käyttää.
Mitä Tammi kustantaa? Mikä on Tammen kustannusfilosofia?
Viime aikoina Tammi on vahvasti profiloitunut young adult eli nuorten aikuisten kirjallisuuden kustantajana sekä Suomessa että ulkomailla.
Tammi myös kustantaa aika paljon fantasiaa. (Tästä fantasiasta on sanottava, että Tammen käsitys genrestä tuntui olevan hyvin nuoriin suuntautunut. Oma kiinnostukseni on monimutkaisemmassa, aikuisemmassa fantasiassa, minkä vuoksi emme ainakaan tämän kustannustoimittajan kanssa löytäneet sitä yhteistä säveltä.)
PS. Pahoittelen kirjoitusvirheitäni! Laittakaa ne väsymyksen piikkiin. Korjaan ne sitä mukaan, kun osaan löytää niitä.
Eiköhän meistä itse kukin olisi hämmentynyt, jos kimppuun hyökkää puskissa vaaninut kirjoittajabloggaaja ja alkaa kysellä kaikenlaista. Ja minulla tosiaan oli aika hyvä arvaus siitä kenet taisin messuilta bongata, koska olin huomannut sinut useampaankin otteeseen samoista paneeleista ja kustannustoimittajien juttusilta. Ei siis hätää, olin ihan kartalla. ;D
VastaaPoistaHarmi että tapaaminen jäi lähinnä moikkaamiseksi, mutta tiivis aikataulu pakotti rivakoihin siirtymisiin paikasta toiseen. Taisin saada kyllä yliannostuksen melua ja säpinää, joten vetäydyn varmasti omaan turvalliseen kirjoittajanurkkaan nyt messujen loputtua.
Siinä jäi itseäkin harmittamaan, kun aikaa ei tosiaan jäänyt yhtään mihinkään. Minulla oli viimeisenä päivänä parhaimmillaan kolme eri ohjelmaa päällekäin, joista piti osata valita. Aika hyvin olet kyllä pitänyt silmäsi auki, koska minulla ei ollut aavistustakaan, että minua seurataan. Ja kuitenkin spekuloin, että olisihan se hauskaa, jos... :D
PoistaAamen tuolle kirjoittajanurkalle. Olen itse niin introvertti ihminen, että viimeisenä päivänä ei tehnyt mieli enää lähteä lainkaan. Onneksi lähdin! Lisäksi nyt on pakko alkaa taas keskittymään siihen kirjoittamiseen, kun vielä jaksaa muistaa, mitä messuilla tulikaan oppineeksi.
"Etenkin fantasiassa prologilla aloittaminen on hyvin klisheistä, joten sitä kannattaa välttää."
VastaaPoistaOmituisia näkemyksiä kirjallisilla ihmisillä ;-)
Jos ensimmäisen luvun nimeää prologiksi, niin eihän se sitä kertomusta juuri muuta. Prologeja nyt vaan elämässä on. Joidenkin mielestä I maailmansodan loppu oli prologia II maailmansodalle. Aikaväli 21 vuotta.
Pitkä aikaväli tai epäselvä syy-seuraus-suhde 1. luvun ja varsinaisen tarinan välillä oikeuttaa mun mielestä prologin käyttöön.
Melko ehdottomia näkemyksiä tullut viime aikoina vastaan "taidepiireissä" ;-)