Kirjoittamispäiväkirja, osa 1

Olen muutaman viikon ajan kärsinyt kirjoitusblokista, jonka syy on vaihdellut vähän väliä. Saatuani itseni kiinni kirjoittamiseen juhannuksena olen pitänyt sellaista vauhtia yllä, että olen vain muutaman sivun päässä sadasta sivusta. Aluksi pelkäsin, että tämä syntyisi minulle ongelmaksi, joten aloin etsiä vanhoista versioistani tekstiä, joka voisi viedä minut sadan sivun haamurajan yli kivuttomammin.

Löysin muutamankin pätkän, joissa ei minusta ollut mitään vikaa ja ihmettelin, miksi olin ylipäänsä hylännyt ne. Kuitenkin kun lisäsin ne tekstiini juonen vaatimille paikoille huomasin menettäväni otteen tekstistä täysin. Aivan alkuun tuleva teksti oli liian synkkä nykyiselle versiolleni, ja kaiken lisäksi se paljasti niin paljon, että minun olisi täytynyt kirjoittaa lukuisia kohtia nyansseiltaan erilaiseksi. Kuitenkin niin hengeltään pessimistisen kohtauksen sijoittaminen aivan tarinan alkuun myrkytti kaikki sitä seuraavat tapahtumat. Oli kuin joku olisi vetänyt pilven aurinkoisen maailmani ylle. Kahdessa toisessa kohtauksessa taas ei ollut sellaisenaan mitään vikaa, mutta huomasin kehittyneeni jossakin määrin kirjoittaja enkä enää halunnut kirjoittaa suoraan tekstien perään vaan ennemmin kirjoittaa vanhat versiot muunneltuna sisään tarinaan.

Mistä minulla siis vielä kiikastaa? En enää ole huolissani sadan sivun rikkomisesta, mutta edellinen luku jota työstin ei ole läheskään valmis. Se on ennemmin kokoelma kohtauksia ja dialogia, joiden täytyy tapahtua, mutta niistä ei synny yhtenäistä tarinaa. Itse asiassa pelkään, että olen viemässä juonta liikaa syrjäpoluille niin, etten saa muodostettua siitä haluamani laista kokonaisuutta. Osittain tämän vuoksi olen vakaasti sitä mieltä, että minun kuuluu jättää luku tällä hetkellä luonnokseksi ja jatkaa eteenpäin, mutta sen keskeneräisyys vaivaa minua.

Nyt kirjoitan lukua, jonka on tarkoitus alustaa yhden kirjan pääkäänteistä. Olen vähitellen rakentanut konfliktitilannetta, joka nyt täytyy purkaa ja lähteä rakentamaan sen pohjalta seuraavaa. Olen huolissani siitä, miten saan seuraavat luvut säilyttämään lukijan mielenkiinnon tilanteessa, jossa koen venyttäneeni tämän kärsivällisyyttä jo tarpeeksi. Minulla on runsaasti materiaalia seuraaviin lukuihin, mutta hyvin vähän varsinaista juonta. Tarkoitukseni on ollut keskittyä hahmojen kuvailemiseen ja syventämiseen, mutta miten se kuuluu oikeaoppisesti tehdä on minulle vielä aika epäselvää.

Lisäksi katsoessani kokonaisuutta pelkään aivan tosissani ettei pääjuoni toimi. Palaan samaan ongelmaan yhä uudestaan ja uudestaan ja se on päällimmäinen syy, miksi olen hylännyt versioita aiemmin. Nykyinen tekstini kuitenkin sallii laajankin muokkaamisen, jos vain tietäisin mitä minun täytyisi kertoa saadakseni tarina toimimaan.

Kenties voisin ratkaista ongelman suunnilleen tämänlaisella rakenteella:

1) Konfliktin vieminen avoimeen ristiriitatilanteeseen => konfliktin ratkaisu, uusi ongelma.

2) Henkilöiden muuttuminen vastauksena uuteen ongelman, osittain vähäisempien konfliktien avulla.

3) Pääjuonen korostaminen henkilöiden tekojen kautta.

4) Pelon korostaminen ympäristön avulla (talvikausi).